Bibliografiat

Bibliografian kolme merkitystä
Tapoja ryhmitellä bibliografioita
Bibliografioiden arviointiperusteita
Bibliografioiden käyttö
Erikoisbibliografiat

'Bibliografian' kolme merkitystä (Forsman)

Forsman erottaa bibliografialle kolme erilaista merkitystä: (Maria Forman: Savitaulusta tietokoneeseen. Helsinki: Kirjastopalvelu 1985) 1) bibliografiatyön tulos = bibliografinen luettelo 2) taito tehdä bibliografioita 3) tieteenala: bibliografioita koskeva tutkimustoiminta, laajemmin myös "kirjojen tutkimus". Bibliografia-termillä on siis monta merkitystä. Kirjaluettelon merkityksessä sitä on käytetty 1600-luvun puolivälistä. Pitkään myös termin "bibliotheca" yksi merkitys oli sama kuin bibliografinen kirjaluettelo.

Bibliografia on luettelo, joka sisältää sekundääri-informaatiota. Se luetteloi kaikenmuotoisia dokumentteja eli informaation kantajia. Bibliografia voi itsekin olla monen muotoinen, esimerkiksi painettu ja elektroninen. Bibliografia voidaan määritellä kirja- tai julkaisuluetteloksi, jonka aineisto on järjestetty tietyn periaatteen mukaisesti välittämättä siitä, missä ko. kirjat tai julkaisut sijaitsevat. Bibliografia on tyypillinen sekundäärijulkaisu, eli se sisältää tietoja primäärijulkaisuista.  Tertiäärijulkaisu puolestaan sisältää tietoja sekundäärijulkaisuista; tyypillisiä tertiäärijulkaisuja ovat bibliografioiden bibliografiat ja luettelot bibliografisista tietokannoista.

Bibliografiat ja  bibliografiset tietokannat ovat kirjastonhoitajien ja informaatikoiden työkaluja: niitä tarvitaan hankinnassa, luetteloinnissa, tiedonhaussa ja kaukolainauksessa. Tutkijoille ovat aihekohtaiset bibliografiat merkityksellisiä.  Sopivan aihealueen erikoisbibliografia voi säästää paljon aikaa tiedonhaussa.  Bibliografioilla on kuitenkin myös suuri merkitys tieteenalojen institutionalisoitumiskehityksessä: erikoisbibliografia osoittaa uuden tieteenalan kattaman alueen ja toisaalta pitää yllä vakiintuneen tieteenalan identiteettiä. Tämä identiteetin määrittyminen tapahtuu sitä kautta millä valintaperusteilla bibliografiaan on julkaisuja sisällytetty tai jätetty ulkopuolelle.

Bibliografisia sisältöjaotteluja

Tässä esitellyt bibliografiatyypit ovat pelkistettyjä enemmän ajattelun jäsennyksen työkaluja kuin esimerkkejä siitä miten tietyssä bibliografiassa on sisältökysymykset ratkaistu. Käytännössä bibliografioissakin ilmenee välimuotoja:

- enumeratiivinen tai systemaattinen bibliografia. Bibliografia voi olla pelkkä luettelo kirjallisuusviitteitä. Sitä käytetään dokumentin olemassaolon toteamiseen ja identifiointiin.
- analyyttinen (kriittinen) bibliografia: miten kirja on fyysisenä esineenä on tuotettu ja identifioitavissa, kun sisällöt näyttävät samoilta. Esimerkkinä inkunaabeliluettelo. (Inkunaabeli tarkoittaa ennen vuotta 1501 painettua kirjaa.)
- deskriptiivinen bibliografia: käyttää analyyttisen bibliografian menetelmiä; pääpaino tarkassa kuvailussa, miten teos tunnistetaan muiden samankaltaisten joukosta.
- tekstuaalinen bibliografia: huomiota erityisesti sisällön ilmiasun muotoutumiseen.
Esimerkki: bibliografia Shakespearen näytelmien eri versioista.
- historiallinen bibliografia: kirjan ja kulttuurin välinen suhde. Tämä on lähellä "kirjahistoriaa", history of the book, book history, histoire du livre, joka on  kulttuurihistorian osa.

Nykyään bibliografiat sisältävät tietoja kaikenmuotoisista dokumenteista, olivat ne sitten paperille painettuja tai elektronisia. Bibliografiat luetteloivat kirjoja, raportteja, aikakauslehti-, artikkeleita, väitöskirjoja. 1960-luvulta lähtien ja nykyään koko ajan kasvava osa bibliografioista julkaistaan elektronisessa muodossa tietokantoina. Tietokantojen koneellinen käsittely mahdollistaa käsin selausta tehokkaammat tiedonhakumenetelmät ja bibliografioiden paremman ajantasaisuuden.  Bibliografioihin liittyvät käsitteet ovat kuitenkin useimmiten peräisin painettujen bibliografioiden maailmasta.  Verkkoympäristössä bibliografian muoto saattaa muuttua, mutta jollakin tavalla sen funktio on edelleen toteutettava. 

Käsitteitä:

Bibliografiat eivät ole pelkästään työvälineitä, vaan niillä on tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä:
- tiedonvälitys,
- statuksen osoittaminen (erityisesti kansallisbibliografiat),
- tieteenalan tai aihealueen nykytilan todentaminen,
- järjestyksen tuottaminen tietoyhteiskuntaan

Vanhastaan ovat tieteelliset seurat, aihe- tai ammattisuuntautuneet yhdistykset ja kaupalliset organisaatiot seuranneet omansa ja muiden alojen kirjallisuutta, keränneet ja julkaisseet bibliografioita, aikakauslehti-indeksejä  ja referaattilehtiä sekä muita sekundäärijulkaisuja.
 

Tapoja ryhmitellä bibliografioita

1. Katteen eli sisällön mukaan erotellaan yleisbibliografiat, aihebibliografiat, erikoisbibliografiat ja henkilöbibliografiat. Yleisbibliografiat eivät rajoitu tiettyyn tai tiettyihin aihe- tai tieteenaloihin, vaan luetteloivat kaikenlaista kirjallisuutta. Näitä ovat bibliografioiden bibliografiat, yleisbibliografiat (universaalibibliografiat) ja kansallisbibliografiat. Aihebibliografiat eli temaattiset bibliografiat luetteloivat kirjallisuutta yhdellä tai usealla toisiaan lähellä olevalla tieteenalalla tai aihealueella. Erikoisbibliografiat ovat luetteloita, jotka luetteloivat julkaisuja tiettyjen formaalisten perusteiden  mukaan, esim. akateemisten julkaisujen bibliografiat, aikakauslehtiluettelot, aikakauslehti- tai sanomalehti-indeksit. Henkilöbibliografiat käsittelevät jonkun tietyn henkilön tai henkilöjoukon kirjoituksia ja tuotantoa
- Alue- tai maakohtainen bibliografia, esimerkiksi Kymenlaakson kirjallisuus ja  Keski-Suomea koskevan tietokirjallisuuden bibliografia.

 2. Painetut bibliografiat voidaan jakaa ryhmiin niiden noudattaman järjestyksen mukaan. Aakkosellinen  järjestys on tavallinen, mahdollisesti täydennettynä systemaattisella osalla. Systemaattinen eli aiheenmukainen järjestys voi olla jonkin luokitusjärjestelmän mukaan tai sitten aakkosjärjestyksessä olevien asiasanojen mukaan. Systemaattinen pääosa täydennetään tekijä- ja nimekehakemistolla (indeksillä). Sanakirjajärjestyksessä tekijän, julkaisevan instituution ja asiasanan mukaiset tiedot kootaan yhteen aakkoselliseen järjestykseen.

3. Ajan- eli periodin mukainen eli kronologinen järjestys, tästä on hyvä esimerkki tunnettu suomalainen F. W. Pippingin  Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista (1856-7), joka alkaa Agricolan aapisesta

Retrospektiivinen bibliografia luetteloi kirjallisuutta aiemmilta ajanjaksoilta

Jatkuva bibliografia käsittää lyhyempiä ajanjaksoja ja ilmestyy säännöllisesti;  kootaan usein tietyn ajanjakson päättyessä kumulaatioksi eli aiemmat suppeat osat kootaan yhtenäiseksi bibliografiaksi

 4. Aineiston primäärisyyden mukaan primääribibliografiat ja sekundääribibliografiat, sen mukaan onko kokoaja itse ottanut tiedot luetteloitavista teoksista. Primääribibliografiat luetteloivat aineistoa joka on ollut bibliografian tekijän välittömän tarkastelun kohteena, siis primääri- eli alkuperäisaineistoa. Sekundääribibliografiat kokoavat nimekkeet, jotka on luetteloitu primääribibliografioissa;  sekundääribibliografian tekeminen ei edellytä tutustumista alkuperäisjulkaisuihin

 5. Julkaisuista annettavien bibliografisten tietojen laajuuden ja tason mukaan. Puhtaat bibliografiat ottavat huomion vain sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä dokumenttien identifioinnin  eli (yksilöimisen ja tunnistamisen)  kannalta. Kommentoivat (annotoidut, analyyttiset, referoivat) bibliografiat liittävät mukaan selostuksen julkaisujen sisällöstä.

 6. Katteen mukaan täydelliset bibliografiat ovat kattavampia kuin valikoimabibliografiat. Täydellisessä bibliografiassa on "kaikki" tietystä aiheesta tai tietyltä alalta. Selektiivisessä eli valikoimabibliografiassa on valittu vain osa mahdollisesta aineistosta. Valikoimabibliografiassa tulee siksi olla hyvä selostus valintaperusteitsta  Valikoimabibliografioita ovat esim. oppaat tietyn alan kirjallisuuteen.

 7. Yleisyyden mukaan erotellaan Universaalit ja kansalliset bibliografiat. Universaalit eli yleisbibliografiat ovat yleisempiä kuin kansalliset bibliografiat. Universaalibibliografiat luetteloivat kaikkien maiden ja aikojen ja kaikkien aihealueiden julkaisuja. Tämä universaalisuus on tietenkin utooppinen tavoite, aina on rajoituksia. Kansallisbibliografiat luetteloivat jonkin maan kootun kirjallinen tuotanto kaikilla aloilla

 8. Erikoisbibliografiat rajoittuvat tiettyyn muodolliseen kategoriaan, esim. akateemisiin julkaisuihin  (mm. väitöskirjoihin),  salanimellä julkaistuihin julkaisuihin, aikakauslehtiartikkeleihin. Erikoisbibliografiat luetteloivat tietyllä aihealueella julkaistua kirjallisuutta. Niitä on esiintyy lähinnä kirjastojen käsikirjastoissa.  Jos haluaa tutustua johonkin uuteen asiaan tai aihealueeseen ja löytää tuoreen aihetta käsittelevän bibliografian, on erinomaiset mahdollisuudet jatkotiedonhakuun.  Erikoisbibliografiat ilmestyvät usein erillisinä julkaisuina tai omina tietokantoinaan, mutta lyhyitä hyödyllisiä bibliografioita sisältyy usein aihealueen kurssikirjoihin tai tietosanakirjoihin.  Väitöskirjojen lähdeluetteloita pidetään usein aiheensa kattavina bibliografioina, joskin väitöskirjan aihe voi olla hyvinkin rajattu. Painetut bibliografiat ovat yhä tärkeitä monilla humanistisilla tieteenaloilla, oikeustieteessä ja yhteiskuntatieteissä, mutta ehkä vähemmän luonnontieteissä. Bibliografisia erikoistietokantoja aikakauslehtiartikkeliviitteineen käytetään kaikilla tieteenaloilla. Esimerkki erikoisbibliografiasta:  Suomen historiallinen bibliografia=Finsk historisk bibliografi / H:ki - Suomen historiallinen seura. Tämä bibliogravia on ilmestynyt monessa osassa ja kattaa tällä hetkellä ajanjankson 1544 - 1990; nykyään tiedot sisältyvät myös artikkelitietokanta ARTOon
 

 9. Itsenäisyyden mukaan. Itsenäiset bibliografiat ilmestyvät erillisinä julkaisuina tai tietokantoina. Piilobibliografiat (kryptobibliografiat) sisältyvät muihin teoksiin. Esimerkiksi tutkimusjulkaisujen liitteinä on kirjallisuusluettelot.

 10. Henkilöbibliografiat ovat luetteloita jonkin henkilön (tai henkilöiden) julkaisuja tai häntä koskevia julkaisuja [esimerkki: Ett mångsidigt författarskap. Jan-Magnus Janssons & Mustelin: Festskrifter, minnesskriftet.]

11. Bibliografioiden bibliografiat ovat  kansallisia tai kansainvälisiä, kuten Besterman: A World  Bibliography of Bibliographies; A Guide to Nordic Bibliography) [erityinen esimerkki Grönroos: Finlands bibliografiska litteratur (1975)]. Nykyään bibliografioiden bibliografioiksi lasketaan myös soveltuvin osin tietokantojen luettelot, esim. Gale directory of databases  ja  Nordguide.
Kansallisbibliografioistakin on sekundääribibliografioita, kansallisbibliografioiden bibliografiat.  Esimerkki tästä on An annotated guide to current national bibliographies. Erikoisaloilla on myös bibliografioiden bibliografioita.
 

 12 Bibliografisen informaation tason mukaan, onko taso signaalitason mukainen, analyyttinen vaiko analyyttis-synteettinen. Signaalitaso antaa vain bibliografisen kuvailun perustiedot  eli osoittavat että julkaisu on olemassa;  tällaiset ovat suuret yleisbibliografiat. Analyyttinen taso sisältää tiivistelmätietoa, yhteenvetoja, käännöksiä, ja indeksitermejä. Analyyttis-synteettinen taso on yleiskatsausinformaatiota,  yleistyksiä, johtopäätöksiä ja tulkintoja bibliografian kattamasta aiheesta tai alasta. Tyypillisesti analyyttis-synteettistä ainesta on valikoivissa bibliografioissa.
 

13. Luettelot (katalogit) näitä ovat mm. kirjastoluettelot ja kirjakauppojen varastoluettelot. Kirjastoluettelo voi saada kansallisbibliografian luonteen, jos on riittävän kattava. Kansallisbibliografiamainen kirjastoluetteloita ovat esim. 1) USA:n Library of Congressin luettelo  2) National Union Catalog (NUC), valtava amerikkalaisten kirjastojen yhteisluettelo. Varastoluetteloita ovat esimerkiksi. Books in Print, joka on amerikkalaisten myynnissä olevien kirjojen luettelo.

 Aikaisemmin ilmestyivät monet luettelot painettuna mutta nykyään elektronisena. Näitä ovat kirjastojen yhteisluettelot - esim. suomalainen LINDA - kirjahuutokauppaluettelot ja antikvariaattiluettelot.
 

 14. Yhteiskunnallisen tehtävän mukaan erotellaan kansallisbibliografiat, eri alojen erikoisbibliografiat ("State-of-the-art" -bibliografiat),  valikoimabibliografiat ja kirjakaupan ja kustantajien luettelot

15. Fyysisen muodon mukaan erottuvat  vanhat muistinvaraiset käsinkirjoitetut bibliografiat, korttiluettelot, painetut bibliografiat ja bibliografiset tietokannat.

Muutamia esimerkkejä painetuista bibliografioista (poimittu LINDAsta):
An annotated critical bibliography of Robert Browning / Philip Drew - New York : Harvester Wheatsheaf, 1990 - henkilöbibliografia, analyyttinen, primääribibliografia (alkuperäisjulkaisut bibliografian tekijän käytössä)

Early printed books to the end of the sixteenth century / Besterman, Theodore  -  2. ed., Genève : Societas Bibliographica, 1961- takautuva erikoisbibliografia

Merenkulkualaa koskevat opinnäytetyöt korkeakouluissa ja yliopistoissa 1975 - toukokuu 1989 / Jari Linhala - Turku : Turun yliopisto, 1989 - akateemisten opinnäytteiden erikoisbibliografia

Guide to current national bibliographies in the third world / G.E. Gorman and J.J. Mills  -   2. rev. ed., London : Saur, 1987 - bibliografioiden bibliografia.

A world bibliography of bibliographies and of bibliographical catalogues, calendars, abstracts, digests, indexes, and the like / Theodore Besterman  4. ed. rev. and enlarged . Totowa, N.J. : Rowman and Littlefield, 1971 - bibliografioiden bibliografia, universaali kate

Mises : an annotated bibliography : a comprehensive listing of books and articles by and about Ludwig von Mises / comp.by Bettina Bien Greaves and Robert W. McGee. - New York : Foundation for Economic Education, 1993 - annotoitu (kommentoitu) henkilöbibliografia sekä henkilön omista että häntä käsittelevistä julkaisuista
 

Bibliografisia tietokantoja:

BALTIC - Marine Environment Bibliography. / The Baltic Marine Environment Protection Commission (HELCOM, Helsinki Commission)

Tietokannan oma esittely:   "The Baltic Marine Environment Bibliography covers bibliographic information on the Baltic Sea, i.e. all marine areas from the Gulfs of Finland and Bothnia in the  east and north to the Belt Sea and Kattegat in the west. It contains references to reports including "grey literature", journal articles, books, conference proceedings, dissertations etc. The bibliography covers material from the year 1970, currently ca. 11 000 references."

FINDOC - bibliografisk databas sver dokument om mänskliga rättigheter / Institutionen för mänskliga rättigheter, Åbo Akademi
 

Bibliografioiden arviointi ja käyttö

  1. Ideologinen tausta (käy parhaassa tapauksessa ilmi erityisesti  esipuheesta, järjestysperiaatteista ja kriittisistä referaateista),
  2. Bibliografian yhteiskunnallinen tehtävä (funktio)
  3. Kate ja dokumentointiperiaatteet
  4. Kohderyhmät (kenelle tarkoitettu)
  5. Bibliografian metodologinen taso
  6. Bibliografian käyttökelpoisuus
  7. Esitystapa

  1. Nimekesivu

        o minkä alan teos kattaa
        o tärkeimmät bibliografiset tiedot (missä painettu, kuka kustantaa, onko taustalla jokin auktoriteetti, tieteellinen tai ammatillinen seura tai yhdistys jne.)

  2. Johdanto
        o minkälaisia tietoja ei ole otettu mukaan
        o kielialue, ajanjakso
        o rajoitukse
        o erityispiirteet (lyhenteet, symbolit, aakkostusperiaatteet)

  3. Sisällysluettelo
        o sisällön järjestystapa (systemaattinen, aakkosellinen)
        o missä järjestyksessä eri aiheet ja ilmiöt on esitetty

  4. Sisältö
        o rakenne
        o hakusanat
       o luettelointijärjestelmä
        o ristikkäisviittaukset (ks., ks. myös)
        o liitteet, supplementit eli täydennysosat
        o hakemisto (register)
        o tekstin yksityiskohtaisuus, vaativuustaso lukijalle: (tieteellinen teksti yleensä vaativampaa ja yksityiskohtaisempaa kuin populääri, viiteluettelon hyväksikäyttö vaatii lisätyötä verrattuna selittävään tekstiin)
 

Taustaa ja lisätietoja