Teknologia. Sähkön
ja magneettisuuden välinen yhteys oli keksitty jo vuonna 1820, mikä
johti 1866 saksalaisen Werner von Siemensin keksimään
sähkögeneraattorin. Tässä laitteessa esimerkiksi vesivoimalla
pyöritetty magneetti tuottaa sähkövirtaa: tämän
jälkeen saattoi alkaa sähkön aikakausi. Skottilainen fyysikko
James Maxwell esitti 1860-luvulla matemaattisen teorian, joka ennusti
sähkömagneettisten aaltojen olemassaolon. Vuonna 1887 saksalainen
fyysikko Heinrich Hertz pystyi tuottamaan ja vastaanottamaan radioaaltoja
laboratoriossaan.
Italialainen Guglielmo Marconi oli vain 19-vuotias aloittaessaan
kokeilunsa "Hertzin aalloilla". Hän sai vuonna 1901
laitteillaan radioyhteyden Atlantin valtameren yli Englannista Amerikkaan.
Marconin radio oli ns. kipinälennätin jonka toiminta perustui
sähköpurkauksen kykyyn lähettää radioaaltoja
ympäristöön. Pian opittiin kytkemään mikrofoni
radiolähettimeen, jolloin puhetta ja musiikkia saatettiin välittää
radioteitse. Suomessa radiokokeita teki mm. Aleksandr Popov, joka sai
v. 1900 aikaan langattoman radioyhteyden Kotkan Kuutsalosta Suursaareen.
Radion ensimmäinen tärkeä sovellutus oli radioamatöörikokeilujen
ohella laivaradioliikenne. Erityisesti sotalaivaston viestinliikennettä
kehitettiin tarmokkaasti ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan
päätyttyä vuonna 1918 radio oli teknisesti kehittynyt ja
kaupalliset sovellutukset odottivat tulemistaan.
Yleisradiotoiminnaksi sanotaan radioaaltoja käyttäen
tapahtuvaa ohjelmien välittämistä ennalta määrittelemättömälle
yleisölle. Englannin sana "broadcasting" on alun
perin tarkoittanut esimerkiksi sitä, että maanviljelijä
kylvää siemeniä maahan laajalla kädenliikkeellä
kaikkialle ympärilleen. Englannin sanaa vastaavia ovat esim. norjan
termi "kringkasting", saksan "Rundfunk",
ruotsin "rundradio". Suomen kielen sana "yleisradio"
otettiin käyttöön v. 1923 teekkarien huutoäänestyksen
jälkeen vanhalla Polilla.
Ensimmäiseksi yleisradiolähetykseksi katsotaan 1920 Pensylvanian Pittsburgissa tapahtunut Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosten radiointi. Pieniä yleisradioyhtiöitä nousi USA:ssa kuin sieniä sateella: vuonna 1924 niitä oli jo 530 kappaletta. Yhdysvalloissa radiotoiminta oli yksityistä ja kaupallista. Ensimmäinen radiomainos välitettiin v. 1922.
Yhdysvalloissa radiosta
tuli samankaltainen koko perheen viihde- ja uutiskeskus kuin televisiosta
myöhemmin. Radion ääreen kokoonnuttiin kuuntelemaan konsertteja,
kuunnelmia, jännittäviä tai romanttisia jatkosarjoja (mm.
pesuainefirmojen kustantamia "saippuaoopperoita" kotirouville).
Radion ääreen kokoonnuttiin myös kuulemaan valtionjohtajien
puheita kansakunnan kohtalonhetkinä niin Amerikassa kuin Suomessakin.
Yhdysvaltain pitkäaikainen presidentti Franklin Delano Roosevelt
oli vakuuttava radioesiintyjä, joka valoi toisen maailman sodan vuosina
uskoa amerikkalaisiin.
Radion kehitys lähti eri teille Amerikassa ja Euroopassa. Euroopassa
radio annettiin erilaisten kokeilujen jälkeen useimmissa maissa
valtion monopoliksi. Tätä varten perustettiin valtiojohtoisia
radioyhtiöitä, joille annettiin yksinoikeus radiotaajuuksien
käyttöön. Näin tapahtui mm. Englannissa ja Suomessa.
Ratkaisua perusteltiin valistukseen ja kasvatukseen vedoten. Uuden median
haluttiin kohottavan kansalaisten sivistystasoa ja luovan samalla kulttuurista
yhteisyyttä.
Suomessa yleisradiokokeiluja tehtiin Helsingissä ja Tampereella vuonna
1923. Insinööri Arvi Hauvonen lähetti Lempäälän
Kuljusta Tampereelle puhetta ja musiikkia keväällä 1923.
Hauvonen tuli antaneeksi Suomen ensimmäisen suoran radioreportaasin
selostaessaan Tammerkoskeen pudonneen naisen pelastusta. Paikallisten
lähetysten ohella radioharrastajat kuuntelivat myös ulkomaisten
lähetysasemien tarjontaa. Lehdissä alkoi ilmestyä ensin
Englannin ja sitten Saksan radioasemien ohjelmatietoja.
Suomen Yleisradio perustettiin vuonna 1926 - lähes
täysin Britannian yleisradioyhtiön BBC:n (per. 1923)
mallin mukaisesti. Perustamisasiakirjassa 29.5.1926 sanottiin yhtiön
tavoitteeksi seuraavaa:
"Radio-ohjelmien valmistamisessa ja järjestämisessä
on yhtiön päämääränä kansansivistyksen
edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen, jalostavan
ja viattoman ajanvietteen hankkiminen varsinkin etäällä
liikekeskuksista asuvien tarpeita silmälläpitäen sekä
yleensä sivistyskeskuksiin kerääntyneen tiedon ja taiteen
levittäminen kansamme laajoille piireille."
Euroopan radioyhtiöt järjestettiin BBC-mallin mukaan valtiollisiksi
monopoleiksi. Toiminta rahoitettiin lupamaksuin. Nämä julkiset
radioyhtiöt pääsivät nopeasti teknisesti korkealle
tasolle ja varsinkin uutisvälityksessä ne kilpailivat radion
keinoin pian sanomalehtien kanssa.
Useimmissa maissa 1920-luvun loppu ja 1930-luku merkitsivät radion laajaa läpimurtoa väestön suuren osan mediaksi. Yhdysvalloissa radion omistavia perheitä oli 1925 n. 10 prosenttia kotitalouksista, 1930-luvun alussa näitä oli 50 prosenttia ja 1942 jo 82 prosenttia talouksista omisti radion. Suomessa radio tavoitti 1930-luvulla kolmanneksen väestöstä.
Eräissä maissa,
kuten Saksassa ja Neuvostoliitossa, radiosta tuli vahvasti poliittinen
viimeistään 1930-luvulla. II maailmansodan aikana radio oli
useimmissa muissakin maissa vahvasti propagandistinen tai ainakin sensuroitu.
Suomen Yleisradiossa tuli Toisen maailmansodan jälkeen pääjohtajaksi
näytelmäkirjailijanakin tunnettu Hella Wuolijoki (1945-1949),
jonka ohjelmapolitiikka erosi melkoisesti sotaa edeltäneestä
isänmaallisesta, valistavasta ja harmoniaa rakentavasta ohjelmapolitiikasta.
Vasemmistolainen Wuolijoki halusi monipuolistaa ohjelmien näkökantoja
eikä kaihtanut yhteiskunnallisten ristiriitojen esiin tuomista. Wuolijoki
erotettiin virasta poliittisen prosessin tuloksena.
Sodan jälkeen televisio haastoi radion kodin suosituimpana mediana,
Yhdysvalloissa tämä tapahtui 1950-luvun alussa, Suomessa 1960-luvun
alussa. 1950-luvulla vanhojen pitempien radioaaltojen rinnalla otettiin
käyttöön ultra lyhyet (ULA) -radioaallot. ULA -radiot
mahdollistivat Yleiradion viihteellisen ja musiikkipitoisen "rinnakkaiskanavan"
perustamisen ja paransivat äänen laatua. ULA -aallonpituudet
eivät kaarru maanpinnan myötäisesti eivätkä heijastu
yläilmakehästä, joten lähetysmastoja täytyy olla
tiheässä eikä ulkomaiden lähetyksiä kuulla Suomessa.
Toisaalta maantieteellisesti kauempana toisistaan olevati radioasemat
eivät häiritse toisiaan.
1950-luvun lopulla vanha radiovastaanottimien tekniikka alkoi korvautua
transistoriteknologialla (transistori oli keksitty v. 1948), joka
mahdollisti keveiden matkaradioden valmistamisen. 1970-luvulla stereofoniset
lähetykset olivat jo melkein kaikkien ulottuvilla Suomessa. 1990-luvun
lopulla Suomessa on otettu käyttöön useita digitaalisia
radiokanavia, joskin digitaaliset radiovastaanottimet yleistyvät
hitaasti.
Tuotantopuolella suuri muutos on ollut Yleisradion monopoliaseman menetys.
Vuonna 1985 aloittivat ensimmäiset kaupalliset radiot toimintansa.
Kaupallisten radioiden tulot koostuvat yksinomaan mainoksista ja musiikki
on keskeisessä osassa. Kaupalliset radiot ovat voimakkaasti profiloituneita
eli ne kohdistettu palvelemaan jotakin tiettyä yleisönosaa.
Yksittäisten ohjelmien sijaan tarjotaan paremminkin ohjelmavirtaa,
jossa musiikki, lyhyet juonnot ja mainokset jatkuvat taukoamatta. Musiikkivalinnoissa
luodataan hyvin tarkasti palveltavan ikäryhmän makua; väärä
musiikki saattaisi karkottaa kuulijat toiselle kanavalle. Myös monenlaisten
kyselyjen avulla houkutellaan kuulijaryhmä pysymään tiiviisti
kanavalla ja siis myös mainostuksen kohteena. Kaupalliset radiothan
elävät myymällä mainostajille kontaktia tiettyyn yleisöryhmään.
Myös Yleisradio on profiloinut
kanavansa erilaisille yleisöille. Digitaalinen radio mahdollistaa
nykyistä useampia kanavia ja tarjoaisi mahdollisuuden varsin pientenkin
yleisöryhmien erikoispalveluun. Vaikka radio onkin teknisesti "hajakylvöä"
(broadcasting), niin käytännössä se voi olla kapeasti
suunnattua (ns. "narrowcasting").
2000-luvulla radio on suosittu media jota kuunnellaan erityisesti muun
tekemisen taustalla. Yhdeksän suomalaista kymmenestä kuuntelee
viikon aikana jotakin radiokanavaa.
Lisää radion historiasta:
Salakka, Matti. Radion
historia.
[Luennon alkuun] [Seuraava luku]
©Internetix, TYT / Erkki Karvonen