Internet on tietokoneita
yhteen liittävä informaation siirtoverkko. Internet on
luonteeltaan epähierarkkinen väline, jossa miljoonat
palvelintietokoneet ovat vapaasti yhteydessä keskenään.
Verkkoavaruuden kaikilla palvelinkoneilla ja niihin kytkeytyneillä
henkilökohtaisilla tietokoneilla on numeromuotoinen osoite, joka
mahdollistaa informaation siirtymisen juuri oikeaan osoitteeseen. Internetin
historia alkaa 1960-luvun alusta, jolloin Yhdysvalloissa alettiin
suunnitella viranomaisten välistä kommunikaatiojärjestelmää,
jonka toiminta ei lamaantuisi ydiniskun jälkeenkään. Kaikki
keskitetyt järjestelmät ovat haavoittuvia: pommi keskukseen
ja koko järjestelmä vaikenisi. Viestintäverkon pitäisi
siis toimia ilman keskusvalvontaa ja sen toiminta ei saisi katketa, vaikka
sitä vastaan hyökättäisiin.
Uuden verkon piti perustua "solmuihin" (nodes), joiden
keskinäinen suhde olisi tasavertainen. Jokaisella solmulla piti olla
kyky toimia itsenäisesti, välittää ja vastaanottaa
viestejä. Viestit piti jakaa pienehköihin 'paketteihin'
jotka liikkuisivat verkossa yksitellen. Paketit koottaisiin kokonaiseksi
viestiksi vasta sitten kun ne saavuttaisivat määränpäänsä.
Jos jokin verkon reiteistä olisi tukossa tai vaurioitunut, informaatiopaketit
kulkeutuisivat verkon toisten silmien ja solmukohtien kautta.
Vuoden 1969 aikana ensimmäiset solmut (keskustietokoneet) otettiin
käyttöön ja niitä oli vuoden loppuun mennessä
toiminnassa kaikkiaan neljä. Verkon nimeksi tuli ARPANET, ja se oli
armeijan sponsoroima. Vuonna 1972 ARPANET -verkkoon oli liitetty 37 solmukonetta
ja verkko laajeni koko 1970-luvun nopeasti, koska hajautettu järjestelmämalli
teki helpoksi koneiden liittämisen verkkoon. Laajenemiseen myötävaikutti
myös se, että perusohjelmat olivat ilmaisia ja vapaasti levitettävissä.
Verkkoa ajateltiin aluksi tietokoneiden etäkäytön välineeksi,
mutta pian huomattiin että ihmiset välittävät sen
kautta postia toisilleen. Armeija alkoi luoda omaa verkkoaan ja
verkosta tuli korkeakoulujen tutkijoiden sähköpostin ja keskusteluryhmien
väline. 1970-luvulla keksittiin mikroprosessori, jonka pohjalta ryhdyttiin
kehittämään henkilökohtaisia tietokoneita (personal
computer, PC). Mikrotietokoneet tulivat alkoivat yleistyä 1980-luvulla,
mutta varsinainen läpimurto tapahtui 1990-luvulla.
Minnesotan yliopistossa kehitettiin Gopher -järjestelmä
1990-luvun alussa. Gopher oli tekstipohjainen ja hierarkkinen tietojen
varastoinnin järjestelmä. Gopherin on miltei kokonaan syrjäyttänyt
graafinen World Wide Web eli WWW, joka vaivattomasti yhdistää
lähestulkoon kaiken, mitä verkosta löytyy: hypertekstilinkit,
keskusteluryhmät, äänen, liikkuvan kuvan ja grafiikan.
WWW rakennettiin hypertekstimuotoiseksi tietojärjestelmäksi,
jossa voitaisiin käyttää joustavasti myös kuvia. WWW:n
ja html-sivunkuvauskielen (Hypertext Markup Language) julkisti
alunperin 1991 CERNin hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksen tutkija
Tim Berners-Lee. Hyperteksti tarkoittaa aivan yksinkertaisesti
sitä, että WWW-dokumentissa tiettyjä sanoja tai ikoneita
voidaan klikata hiirellä, jolloin päästään uuteen
dokumenttiin tai toiseen kohtaan dokumentissa.
WWW:n ydin muodostuu kolmesta asiasta. 1) Yhteisestä tietokoneiden
osoitejärjestelmästä (URL), joka mahdollistaa, että
yhteys mihin tahansa maailman lukemattomista palvelinkoneista on saavutettavissa.
2) Toiseksi siihen kuuluvat yhteiset informaation siirron menettelytavat,
protokollat (TCP/IP, http, smtp). 3) Kolmas yhdistävä
tekijä on HTML-koodauskieli, jolla WWW-asiakirjat koodataan kaikkien
selainohjelmien ymmärtämään muotoon. HTML:n perusajatuksena
on kuvata dokumentin rakennetta esimerkiksi kertomalla mikä osa tekstistä
on otsikkoa, korostusta tai lainausta ja jättää niiden
lopullinen esitysasu käyttäjän ohjelmasta ja näyttölaitteesta
riippuvaksi.
IBM-yhteensopivissa mikrotietokoneissa siirryttiin 1990-luvulla tekstipohjaisesta
Dos -käyttöjärjestelmästä, graafiseen käyttöliittymään
Windows -ympäristöön, jossa ohjelmat saattoi käynnistää
hiirellä klikkaamalla. Tässä ympäristössä
toimimaan oli suunniteltu ensimmäinen kunnollinen verkkosivujen katseluun
tarkoitettu selain, Mosaic (1993). Mosaicin pohjalta on myöhemmin
kehitetty Netscape ja Microsoftin Internet Explorer. Näillä
ohjelmilla onnistuu "surffailu" yli miljardilla verkkosivulla.
Voidaan siirtää tiedostoja ja ohjelmia omalle tietokoneelle,
voidaan lähettää ja vastaanottaa sähköpostia,
voidaan siirtää omia asiakirjoja tai digitaaliseen muotoon saatettuja
kuvia. Selainten apuohjelmien avulla voi kuunnella radio-ohjelmia, katsoa
televisiouutiset kuvatiedostona, kuunnella musiikkitiedostoja jne.
Internetin läpimurtovuotena pidetään vuotta 1994,
jolloin netistä tuli todellinen muotitrendi. Kotikoneissa alkoi olla
modeemeja, joilla saatettiin puhelinjaa pitkin saada yhteys palvelinkoneeseen
ja sitä tietä kaikille maailman verkkosivuille.
Kaikki internetissä liikkuva informaatio on digitaalista. Onkin puhuttu
ns. digitaalisesta vallankumouksesta, jossa yhä suurempi osa
informaatiosta muunnetaan digitaaliseen muotoon. Esimerkiksi vanhoja historiallisia
asiakirjoja skannataan digitaalisiksi kuviksi tai tekstiksi, joita voidaan
tarkastella verkon kautta mistä tahansa maailmasta. Sähköinen
kaupankäynti ja asioiminen ovat tekemässä tuloaan.
Tulevaisuudessa ehkä kirjat ja sanomalehdetkin ovat ensisijaisesti
digitaalisia ja niitä voidaan lukea paperin kaltaiselta näyttöpinnalta,
jonka teksti voidaan vaihtaa aina uudeksi.
Internet on välineenä verkkomainen, eikä siinä ole
hierarkkista rakennetta kuten monissa muissa medioissa. Kuka hyvänsä
voi periaatteessa saattaa koko maailman tietoon näkemyksiään
verkkosivullaan. Tämä lisää demokraattisuutta
ja esimerkiksi mahdollistaa maailmanlaajuisten vaihtoehtoliikkeiden järjestäytymisen.
Internetissä on helppo muodostaa harrastusryhmiä tai koota yhteen
samoista asioista kiinnostuneita. Internetiä on hyvin vaikea valvoa
tai rajoittaa, joten diktatuurimaissa internet voi olla väline, jota
kautta saadaan oman valtiollisen propagandan ohella tietoa muun maailman
näkemyksistä. Internet on toistaiseksi viimeisin vaihe ns. etäisyyksien
voittamisen projektissa, josta alettiin puhua jo rautateiden ja lennättimen
keksimisen jälkeen. Tämän mukaan maailma "kutistuu",
etäisyyksien merkitys vähenee. Internet merkitsee, että
viestinnällisesti on aivan sama missä päin maailmaa viestinnän
osapuolet sijaitsevat. Yhteys syntyy yhtä nopeasti naapuriin kuin
maapallon toisellekin puolelle.
Kaikella tällä on kielteinen kääntöpuolensa.
Jos kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa verkossa, niin mistä
voi tietää, että esitetyt väitteet ovat todenperäisiä?
Jokuhan voi ilkeyttään tai pilailumielessä panna verkkoon
täysin perättömiä väitteitä. Kun vanhemmissa
medioissa joku henkilö selkeästi on oikeudellisessa vastuussa
levitystä tiedosta, niin Internetissä voidaan välttää
tämä vastuu. Voidaan tehdä jopa trikkikuvia, joissa julkkiksen
pää liitetään jonkun pornotähden alastomaan kehoon.
Internet mahdollistaa myös terrorismiin yllyttämisen ja vaikkapa
pommin teko-ohjeiden levittämisen. Samoin on levitetty lapsipornoa
jne.
Kerrotaanpa myös tapauksesta,
jossa nuori koulupoika piti menestyksellisesti lääkärinvastaanottoa
internetissä, jaellen sujuvasti neuvoja lääkärinkirjastaan.
Neuvojen kysyjät luulivat kyseessä olevan korkeasti koulutettu
ammattilainen. Oma ongelmansa on laiton kuvien ja musiikkiteosten levittäminen
verkossa. Hakkerit ja pahansuovat krakkerit murtautuvat verkon kautta
yhteisöjen tiedostoihin ja voivat aiheuttaa suurta tuhoa. Tietokonevirukset
tekevät tuhojaan.
Internet edellyttää siis yleisöltä kriittisyyttä,
kriittistä medialukutaitoa. Tarvitaan myös varmennettuja verkkoportaaleja,
joiden ylläpitäjät ottavat tarkasti selville omilla sivullaan
esiintyvien palveluntarjoajien luotettavuuden. Verkossa tarvitaan myös
käyttäytymissääntöjä, "netikettiä".
Esimerkiksi keskustelupalstoilla esiintyy vakavien keskustelijoiden joukossa
"trolleja" (peikkoja), jotka piloillaan esittävät
provosoivia mielipiteitä ja nauravat sitten kun muut vastaavat niihin
tosissaan. Verkkomaailmassa täytyy pitää virusten vuoksi
"immuunipuolustus" eli virusten torjuntaohjelmisto kunnossa.
Digitaalisen materiaalin rajattoman, halvan ja täydellisen kopioitavuuden
vuoksi tekijänoikeuskysymykset täytyy jotenkin ratkaista.
Internet on vielä muotoutumisen tilassa. Toistaiseksi liikkuminen
internetissä on ollut vapaata ja ilmaista. Nähtäväksi
kaupallistuuko internet, niin että sivuilla käymisestä
menisi esim. muutaman sentin maksu.
[Luennon alkuun] [Seuraava luku]
©Internetix, TYT / Erkki Karvonen