Kaaos

Elämme keskellä kuohuvaa murrosta, jossa ollaan siirtymässä kansallisen kasvun maailmasta johonkin uuteen. Monet eivät ymmärrä kehityksen kulkua ja pelkäävät omien mandaattiensa menetystä. Pelko sellaisenaan aiheuttaa muutosvastarintaa.

Teollisessa Suomessa ja vielä maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa on pidetty kansallisvaltioiden suvereniteettia pyhänä arvona. Vallan kukkuloilla olleet organisaatiot, raskas perinteinen teollisuus ja sen etupiirit,  ay-järjestöt, MTK ja valtapuolueet ovat kaikki menettämässä asemiaan tai merkitystään. Niiden olemassaolo on perustunut maatalousvaltaisen ja teollisen yhteiskunnan, maaseudun ja kaupunkien, työn ja pääoman välisiin jännitteisiin. Taloudellisen syöksykierteen ja laman vauhdittamana ay-liikkeen, vuorineuvosten, pankkien ja poliittista valtaa pitävien uskottavuus on kärsinyt. Ote on kirpoamassa ja alkanut toimintaympäristön muutosprosessi etenee vastustamattomasti.

Muutos ei ole hitaasti asteittain etenevä, vaan on kyse kaaoksesta ja murroksesta, jossa vanha rakenne puretaan tai se kaatuu. Kaaokseksi sen tekee hallitsemattomuus ja vaikeus ennakoida kehitystä. Kukapa olisi osannut ennustaa kaoottisia Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton tapahtumia: eihän näin pitänyt käydä.

Kaaoksessa yhteiskunta ajautuu tilaan, jossa vallitsevat poliittiset, taloudelliset ja kulttuurilliset instituutiot eivät pysty ennakoimaan yhteiskunnan tasaista kehitystä. Valta voi siirtyä yhteiskunnan reuna-alueille, epäjohdonmukaisesti toimiville markkinavoimille, kansalaisliikkeille tai jopa järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tavallisesti kaaos merkitsee vakavaa poikkeustilaa yhteiskunnan koneistossa, kriisiä, joka pyritään normalisoimaan mahdollisimman nopeasti.

Historian murros- tai kaaostiloja on aina seurannut vakaan kehityksen vaiheita. Useimmiten kriisiaika on avittanut hyppäystä seuraavalle korkeammalle kehitysasteelle.

Paradoksaalista kyllä, mutta kaaos ja kehitys voivat olla positiivisessa suhteessa toisiinsa. Meillä sana kaaos on negatiivinen tarkoittaen lähinnä sekasortoa. Kiinan kielessä kriisiä kuvaava symboli on kaksiosainen. Ensimmäinen osa merkitsee loppua, tuhoa, päättymistä. Toinen osa symbolista tarkoittaa positiivista, syntymistä, uuden alkua ja mahdollisuutta