Olemme tähän mennessä selviytyneet hyvin vaativasta purjehduksestamme. Matkaamme on ollut vaikuttamassa monta tekijää, mutta sellaisten asioiden kuin yhteiskunnan murroksen ja kaaoksen emme anna painaa mieltämme tai estää etenemistämme. Toki välitämme ympäröivän maailman tapahtumista, mutta emme ota kantaaksemme "maailmantuskaa". Pyrimme itseasiassa ymmärtämään maailman kehityssuuntaa itseymmärryksen kautta. Löytöretki omaan sisimpäämme on parhaassa tapauksessa "aarteenmetsästystä". Aikaamme vaivaava työttömyys sitävastoin on saattanut koskettaa meitä hyvinkin kipeästi ja nostanut taivaallemme uhkaavia pilviä järkyttäen maailman- ja minäkuvaamme.
Matkamme Elämänmerellä etenee etapeittain: meillä on selvät tavoitteet, suojasatamat, joissa voimme hengähtää, arvioida taaksejäänyttä matkaa ja muistella kokemuksiamme. On sopiva aika laskea purjeet, vaikka tuuli onkin myönteinen, ja rantautua suojaisessa poukamassa. Paikalla on muitakin purjehtijoita, joiden kanssa on mukava vaihtaa kokemuksia kunkin purjehduksesta. Mahdollisesti kuulemme juttuja meille tuntemattomista reiteistä ja pysähdyspaikoista, jotka merkitsemme omaan merikarttaamme. Meistä tuntuu luonnolliselta kertoa omista myönteisistä purjehduskokemuksistamme ja varoittaa pulmatilanteista. Lepo- ja virkistystauon jälkeen on aika vilkaista merikarttaa, valita uusi suunta ja sopiva mielenkiintoinen purjehdusreitti. Viiden vuorokauden sääennuste lupailee korkeapainetta ja leppoisaa merituulta. Vielä ennen ankkurin nostamista on suoriuduttava joistakin huoltoon liittyvistä tehtävistä ja kerättävä jätteet Roskaroopen vietäviksi. Osa muista purjehtijoista näyttää myös valmistelevan lähtöään, kukin omalle taholleen. Sataman suulla tuulen täyttäessä veneemme purjeet tunnemme itsemme vapaiksi kuin taivaan linnut. Hyvänolon tunne tarttuu kaikkiin matkalaisiin.
Kun olemme saaneet Elämänmerellä purjehduskokemusta ja purjehdustaitomme on tarpeeksi kehittynyt, uskallamme tarttua itse ruoriin ja ohjata venettä omilla ehdoillamme. Mielikuvakartalle merkitsemme jatkuvasti uusia tarvittavia ohjeita, jotka viitoittavat tietämme, turvaavat matkantekoamme Elämänmerellä ja johtavat meidät lopulta päätesatamaan. Voimme miettiä matkaamme vaikka Kahlil Gibranin sanoin:
Vasta eilen te liikuitte liikkuvassa meressä, ja olitte rannattomia ja vailla sielua. Sitten tuuli, Elämän henki, kutoi teidät valon huntu kasvoillaan, sitten sen käsi kokosi teidät ja antoi teille muodon. Ja katse kohotettuna te etsitte korkeuksia. Mutta meri seurasi teitä ja sen laulu on yhä teissä. Ja vaikka olette unohtaneet syntyperänne, se puolustaa ikuisesti äitiyttään ja kutsuu ikuisesti teitä.
(Profeetan puutarha, suom. Kristiina Skogberg)