Yhteiskunnan murros

On esitetty lukuisia ennustuksia ja arvioita maailman nykytilasta, kasvihuoneilmiöstä, ympäristöuhkista, väestöennusteista ja ties mistä. Toiveikkaimmat uskovat, että ihmiskunta on kehityshistoriassaan ottamassa mullistavaa askelta kohti tietoyhteiskuntaa.

Tulevaisuus näyttää toteutuvatko optimistisimmat utopiat, rakentaako ihminen uuden tekniikan avulla maailmanlaajuisen kommunikaatioyhteiskunnan ja ratkaisee ympäristöongelmat vai tuhoaako hän lopulta kaiken.

Tosiasiallisesti elämme keskellä murrosta, joka merkitsee monien vanhojen arvojen, ajattelutapojen, erilaisten instituutioiden, toimintatapojen ja yhteiskunnallis-taloudellisten valta-asemien murtumista. Herää kysymys, onko kaikki nykyinen heitettävä romukoppaan? Voidaanko jotain kenties säilyttää? Mitä tilalle? Onko olemassa vaara, että ollaan nakertamassa koko ihmiskunnan kulttuurin kehittymisperusteita ja pilaamassa maapallon ekosysteemiä?

Ajoittain on toki pakko ravistella vanhoja arvoja, luutuneita ajattelutapoja, yhteiskunnallisia ja taloudellisia järjestelmiä, erilaisia instituutioita sekä valta-asemia.
Näyttää siltä, että teollinen, materialistinen yhteiskunta on vääjäämättä muuttumassa tietointensiivisemmäksi vuorovaikutusyhteiskunnaksi uusine instituutioineen, maailmanlaajuisine toiminta-alueineen jne.

Kestävä kehitys voi aatteellisesti ja monessa muussakin mielessä toteutua lukuisilla eri tavoilla. On kuitenkin huomioitava globaalinen vastuumme: muutospyrkimysten
on perustuttava ekologisesti kestävälle pohjalle, muuten telluksemme on vaarassa tuhoutua.

Kautta aikojen on yhteiskunnallisissa murroksissa ollut pakko luopua jostain vanhasta; luutuneista asenteista, toimintamalleista, arvostuksista, uskomuksista, instituutioista, organisaatioista jne., jotta on voitu raivata tilaa uusille, elinvoimaisille kehitystä eteenpäin vieville voimille. Elämänrytmi noudattaa samaa kiertoa
luonnossa: ihminen syntyy, kehittyy lapsesta aikuisikään, jolloin hän on valtansa tunnossa, ikääntyessään vetäytyy aktiivisesta vaikuttamisesta tai työnnetään syrjään ja lopulta kuolee.

Kahdeksankymmentäluvun loppupuolen juppikulttuuri kasinotalouksineen syöksi suomalaisen yhteiskunnan ennen kokemattomaan taloudelliseen lamaan ja kaaokseen, jonka eräs inhimillisiä kärsimyksiä aiheuttava ja yhteiskunnan rakenteisiin halitsemattomasti vaikuttava tulos on massatyöttömyys.

Laman taittumisesta on turha puhua niin kauan kuin työttömyys ei ole ratkaisevasti
ja pysyvästi helpottunut.

Kaikista uhkakuvista huolimatta nyt meneillään olevassa murroksessa on
nähtävissä aineksia luovaan prosessiin, joka lopulta johtaa entistä parempaan maailmaan. Kulutustottumusten turruttaman yhteiskunnan on omaksuttava uudet käsitteet yhteiskunnallisista instituutioista, taloudellisesta toiminnasta ja työstä.
On vain uskallettava tarttua sarvista muutosvastarinnan tuskissa mylvivää härkää!