1.5 KehityskritiikkiKehitys-kysymyksistä puhuttaessa on tärkeää yrittää ymmärtää ja selvittää itselleen, mitä kehityksellä tarkoitetaan ja mihin sillä pyritään. Kehitys-käsitteellä ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa ja oikeaa määritelmää, vaan jokainen yksilö, tieteenala ja instituutio voivat määritellä sen omalla tavallaan. Yleisimmin kehityksellä ymmärretään inhimillisen elämänlaadun paranemista, joka puolestaan on seurausta ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta. Näin ollen kehitys voidaan nähdä jatkuvana prosessina, jota on jatkunut yhtä kauan kuin on ollut ihmisiäkin ja jolle ei näy loppua.
1.1. Taloudellinen kehitys
Kehitysprosessia voidaan tarkastella eri näkökulmista. Elintason ja elämänlaadun paraneminen edellyttää mm. taloudellista kehitystä, joka liittyy ihmisten kykyyn hyödyntää luonnonvaroja omaan käyttöönsä. Lisäksi taloudellinen kehitys edellyttää, että ihmiset ja yhteisöt voivat omistaa ja säädellä luonnonvaroista saatavien tuotteiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Taloudellista kehitystä heijastavat mm. maatalous, teollisuus, kaupankäynti, liikenne ja viestintä.
1.2 Sosiaalinen kehitys
Ihmiset tarvitsevat erilaisia resursseja, joiden saatavuus heijastaa sosiaalista kehitystä. Aineellisia resursseja ovat mm. ravinto, puhdas vesi, vaatetus ja asunto. Henkisiä resursseja ovat puolestaan mahdollisuus uskonnon harjoittamiseen, turvallisuuteen, koulutukseen ja tärkeisiin ihmissuhteisiin. Tarpeet kuitenkin vaihtelevat luonnonoloista, kulttuurista ym. tekijöistä riippuen. Esimerkiksi kostean ja kuuman sademetsän intiaani ei juurikaan tarvitse vaatteita kun taas napapiirin korkeudella ne ovat hengissä säilymisen ehto.
1.3 Poliittinen kehitys
Ihmisryhmät perheistä heimoihin ja koululuokista kansakuntiin pyrkivät aina järjestäytymään. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa keskinäisestä työnjaosta sopimista tai tiettyjen periaatteiden noudattamista. Ihmiset ovat luoneet ideologioita ja poliittisia järjestelmiä, jotka ohjaavat heidän toimintaansa ja sosiaalisia sekä taloudellisia suhteita. Poliittista kehitystä on vaikea mitata, sillä eri yksilöiden ja ihmisryhmien kannalta katsottuna poliittiset järjestelmät, byrokratiat ja instituutiot voivat heijastaa sekä myönteistä että kielteistä kehitystä. Esimerkiksi suomalaisten mielestä sairaista ja vanhuksista huolehtiva hyvinvointivaltio on merkittävä saavutus, mutta afrikkalaisten mielestä se heijastaa yhteiskunnassamme vallitsevaa välinpitämättömyyden ja itsekkyyden ilmapiiriä.
1.4 Kehityksen mittaaminen
Perinteinen kehityksen mittari on taloudellista kehitystä kuvaava bruttokansantuote BKT, joka tarkoittaa yhden vuoden aikana tuotettujen lopputuotteiden ja –palvelujen arvoa. BKT ilmaistaan yleensä Yhdysvaltojen dollareina asukasta kohti. Kehitysmaiden kohdalla BKT:n ongelma on, että se ei ota huomioon niiden taloudelle ominaista epävirallista sektoria. Suuri osa tuotteista valmistetaan käsityönä ja myydään kaduilla ja toreilla, joten niiden arvo ei päädy lainkaan virallisiin tilastoihin. Maatalouden tuotteet kulutetaan pääosin itse tai ne vaihdetaan ja monet palvelut maksetaan maaseudulla rahan sijaan erilaisilla hyödykkeillä.
1990-luvulla syntyi BKT:n vastapainoksi erilaisia sosiaalista kehitystä ja kehityksen sekä vaurauden jakautumista kuvaavia mittareita. YK:n kehitysohjelma UNDP on julkaissut vuodesta 1990 inhimillisen kehityksen raportteja, joissa painotetaan BKT:n lisäksi odotettavissa olevaa elinikää ja lukutaitoisuutta. Lisäksi raportista löytyy tilastoja mm. energian kulutuksesta, sotilaallisesta varustautumisesta ja luonnonvarojen käytöstä.
1.5 Kehityskritiikki
Länsimaista, voimakkaaseen taloudelliseen kasvuun ja kilpailuun nojaavaa kehitysideologiaa on myös kritisoitu. Teollisuusmaissa on tuhottu mittaamattomasti alkuperäistä luontoa kehityksen nimissä. Lisäksi jatkuvasti kasvava tuotanto ja kulutus ovat synnyttäneet valtavia määriä jätteitä, joita on viety kehitysmaihin kun rikkaiden maiden omat jätteenkäsittelykapasiteetit ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Kehitysapuna on viety kehitysmaihin paljon sellaista teknologiaa, joka on aiheuttanut enemmän haittaa kuin hyötyä. Kehitysapu on myös synnyttänyt taloudellista riippuvuutta kehitysmaissa, mikä on heikentänyt niiden mahdollisuuksia tulla omavaraisemmiksi ja valita siten itse, miten käyttää olemassa olevat resurssit maidensa sisällä.
ŠInternetix / Hikloch Ogola & Julia Jänis