ŠInternetix

Kehitysmaaat

Kehitysmaa on yhtä monimutkainen käsite kuin kehitys. Kehitysmailla tarkoitetaan yleisesti ottaen maita, joiden bruttokansantuote on alhainen, joissa maan sisäinen vauraus on jakautunut epätasaisesti ja joissa inhimillisen kehityksen taso on alhainen kansainvälisen mittapuun mukaan. Lisäksi kehitysmaille on tyypillistä siirtomaamenneisyys, yksipuolinen vientitalous, raskas velkaantuneisuus ja hallintojärjestelmän epädemokraattisuus.

2.1 Eri maaryhmät tulotason mukaan

OECD jakaa maailman maat kolmeen eri ryhmään sen perusteella, miten suuret kunkin maan tulot ovat henkeä kohden. Alhaisen tulotason maat (esim. Kenia ja Kiina) ansaitsevat vuodessa 765 dollaria tai vähemmän. Keskitulon mailla (esim. Kuuba ja Turkki) tulot ovat 766-9385 dollarin välillä. Suurin osa maailman maista kuuluu keskituloisiin. Korkean tulotason maissa ansaitaan vuodessa 9385 dollaria henkeä kohden.

Maiden väliset erot eri ryhmien sisällä ovat osoittautuneet niin suuriksi, että on tarvittu lisämääritelmiä. YK on alkanut puhua vähemmän kehittyneistä maista, joiden tulot ovat henkeä kohden vähemmän kuin 765 dollaria vuodessa ja vähiten kehittyneistä maista, joilla on alhaisen tulotason lisäksi korkea ulkomaanvelka, alhainen teollistumisaste ja heikot mahdollisuudet omaan tuotantoon. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Somalia ja Angola, joissa pitkään jatkunut sisällissota on tuhonnut sekä infrastruktuuria että sosiaalisen ja teknisen kehityksen saavutuksia.

Monet Kaakkois-Aasian maat ovat teollistuneet ja vaurastuneet viime vuosikymmeninä muita kehitysmaita nopeammin ja ne on haluttu erottaa omaksi ryhmäkseen. Niistä käytetään yleisesti nimitystä vastateollistuneet eli NIC-maat (Newly Industrialised Countries). Sekä NIC-maiden välillä että niiden sisällä esiintyy kuitenkin suuria eroja tulotasossa, joten nimitys ei välttämättä anna totuudenmukaista kuvaa esimerkiksi vaurauden jakautumisesta eri väestöryhmien välillä.

2.2 Kehitysmaa vai teollisuusmaa?

Rajanveto ei ole helppoa esimerkiksi sellaisessa maassa kuin Etelä-Afrikka jossa on piirteitä molemmista ryhmistä. Etelä-Afrikassa on korkealle kehittynyttä teollisuutta ja infrastruktuuria sekä vilkasta liike- ja sijoitustoimintaa. Lisäksi valkoisen vähemmistön elintaso on eurooppalaisen mittapuun mukaan korkea. Mustalla enemmistöllä on puolestaan alhainen tulotaso ja varsin puutteelliset sosiaaliset olosuhteet. Enemmistön korkea lapsikuolleisuus ja alhainen lukutaito sijoittaisivat maan vähiten kehittyneiden maiden joukkoon.

Itä-Euroopan avauduttua monet länsieurooppalaiset matkailijat ovat päässeet näkemään omin silmin maanosamme eroavaisuuksia. Tiettyjen väestöryhmien kuten esimerkiksi etnisten vähemmistöjen ja orpolasten kohtelu Itä-Euroopan maissa on aiheuttanut hämmennystä ja saanut monet tokaisemaan, että "siellähän ollaan ihan kehitysmaiden tasolla". Myös itäisen Euroopan ympäristöongelmat, kuten puutteellinen jätehuolto ja viemäröinti ovat ihmetyttäneet Länsi-Euroopan "tasoon" tottuneita ihmisiä.

Itä- ja Länsi-Euroopan räikeitä eroja pohdittaessa onkin usein kysytty, ovatko Itä-Euroopan maat sitten kehitysmaita? Mitään yksiselitteisen oikeaa vastausta ei kysymykseen ole, mutta yleensä on päädytty kielteiseen vastaukseen. Yhteiskunnallisilta piirteiltään ne ovat paljon lähempänä läntisiä teollisuusmaita kuin Afrikan tai Aasian köyhimpiä kehitysmaita. Samalla on muistutettu, että myös rikkaana teollisuusvaltiona pidetystä Yhdysvalloista löytyy monia kehitysmaiden sosiaalisia oloja muistuttavia asioita kuten slummeja, katulapsia, kodittomia, lukutaidottomuutta jne.

ŠInternetix / Hikloch Ogola & Julia Jänis