Jatkuvasti syvenevä rikkaiden ja köyhien välinen kuilu saa maailman näyttämään varsin epäreilulta. Rikas vähemmistö kärsii yltäkylläisyyden aiheuttamista elintasosairauksista ja henkisestä pahoinvoinnista, kun taas köyhä enemmistö elää alituisessa ruuan, puhtaan juomaveden ja muiden perustarpeiden puutteessa. Silti muutosta tapahtuu jatkuvasti. Reilumpaa maailmaa ovat olleet rakentamassa viranomaiset, kansalaisjärjestöt, seurakunnat ja yksittäiset ihmiset niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin (ks. www.oneworld.net)
4.1 Kehitysyhteistyö
Kehitysyhteistyö
on pääasiassa kehitysapua eli varojen, teknologian ja tietotaidon siirtämistä
teollisuusmaista kehitysmaihin. Lähes kaikki läntiset teollisuusmaat ovat sitoutuneet
antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysapuun YK:n suosituksen mukaan.
Tavoitteeseen ovat tosin yltäneet vain Hollanti, Norja, Ruotsi ja Tanska
(www.realityofaid.org).
4.1.1 Kehitysavun muodot '
Suomen antama kehitysapu on joko kahdenvälistä, Suomelta jollekin yksittäiselle kehitysmaalle suoraan kohdistettua apua tai monenkeskistä, kansainvälisten järjestöjen (esimerkiksi YK) ja rahoituslaitosten (esimerkiksi Maailmanpankki) kautta menevää apua. Eniten kahdenvälistä apua annetaan Eteläiseen Afrikkaan, joista Tansania on jo pitkään ollut suurin yksittäinen kohdemaa. Kahdenvälisestä avusta yli puolet palautuu takaisin Suomeen suomalaisten työntekijöiden palkkojen ja Suomesta tehtyjen hankintojen muodossa. Kehitysapuvaroista annetaan myös korkotukea suomalaisille yrityksille, jotka myyvät tuotteitaan kehitysmaille. Korkotukea on arvosteltu mm. siksi, että sen kautta kehitysapuvarat päätyvät suomalaisten yritysten tileille ja luotot lisäävät kohdemaan taloudellista riippuvuutta. Esimerkiksi suomalaisten traktoreiden varaosat on ostettava Suomesta, vaikka niitä saisi edullisemmin jostain muualta. Arvosteluista huolimatta korkotuen osuus kehitysapuvaroista on tasaisesti kasvanut 1990-luvulta lähtien.
Humanitaarista apua annetaan kansainvälisten järjestöjen kautta erilaisiin katastrofitilanteisiin, kuten suuriin pakolaiskriiseihin ja luonnonkatastrofien aiheuttamiin inhimillisiin kärsimyksiin. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi tulvat, maanjäristykset ja kuivuudet, joiden seurauksena ihmiset ovat menettäneet kotinsa, satonsa ja omaisuutensa sekä altistuneet sairauksille ja aliravitsemukselle, usein jopa nälänhädälle. Kehitysapua kanavoidaan myös erilaisten järjestöjen kautta. Oppilaskunnat, ystävyysseurat, kirkon järjestöt ja kehitysmaayhdistykset tekevät tärkeää työtä kehitysmaissa. Vaikka vaikutus on yleisen mittakaavan mukaan melko pieni, antaa pienimuotoisuus myös paremman mahdollisuuden hankkeen onnistumiselle. Pienissä kehitysapuprojekteissa avun antajilla ja saajilla on yleensä henkilökohtaisemmat suhteet ja siten myös paremmat edellytykset "kehitysyhteistyölle", jossa molemmat osapuolet oppivat toisiltaan ja hyötyvät toisistaan.
4.2 Reilua kauppaa
Teollisuusmaita on
arvosteltu siitä, että ne eivät pyri muuttamaan kehitysmaiden köyhyyttä
ylläpitäviä rakenteita, vaan "ostavat itselleen hyvän omantunnon" antamalla
kehitysapua. Kehitysmaat ovatkin tuoneet julkisuuteen käsitteen "trade, not
aid" (kauppaa, ei apua). Käsitteen takana on ajatus siitä, että kehitysmaat
voisivat edistää omaa hyvinvointiaan ja nostaa elintasoaan ilman kehitysapuakin, mikäli
he vain olisivat tasavertaisia kauppakumppaneita teollisuusmaiden kanssa.
Monikansallisten yhtiöiden monopoli-asema, maailmanmarkkinahintojen jatkuva vaihtelu ja teollisuusmaiden korkeat tullit kehitysmaiden jalostetuille tuotteille ovat tekijöitä, joiden vastapainoksi teollisuusmaihin on syntynyt "reilun kaupan liike". Sen tuloksena on perustettu kehitysmaakauppoja, jotka tuovat itse jalostettuja tuotteita suoraan kehitysmaiden viljelijöiltä ja käsityöläisiltä. Jotta kuluttajien olisi helpompi tietää tuotteen alkuperästä, on monissa Euroopan maissa otettu käyttöön reilun kaupan merkki. Suomessa reilun kaupan merkki otettiin käyttöön vuonna 1998 (ks. www.reilukauppa.fi). Merkin takana on joukko kansalaisjärjestöjä, kirkon edustajia ja ammattiyhdistyksiä. Merkki antaa kuluttajalle takuun siitä, että paikallinen viljelijä ja jalostaja on saanut tuotteesta itselleen kunnollisen korvauksen ja että sen tuottamiseksi ei ole käytetty palkattua lapsityövoimaa. Lisäksi tuotantoprosessissa huomioidaan ympäristöystävällisyys ja demokraattisuus. Kehitysmaakauppojen lisäksi reilun kaupan kahvia ja teetä saa myös monista tavallisista ruokakaupoista. Merkki on tarkoitus saada mahdollisimman moneen tuotteeseen.
4.3 Yksilölliset vaikutusmahdollisuudet
Kaikki ihmiset vaikuttavat omilla toiminnoillaan kehitykseen.
Päivittäisillä kulutusvalinnoilla, liikkumiskeinoilla ja harrastuksilla on vaikutusta
niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Mitä suurempi määrä ihmisiä ostaa
reilun kaupan tuotteita, sitä paremmat edellytykset kehitysmaiden pientuottajilla on
parantaa elinolojaan ja lisätä omavaraisuuttaan. Reilun kaupan tuotteiden lisäksi on
myös mahdollista välttää monikansallisten yhtiöiden tuotteita. Suomessa
järjestäytyneet boikotit ovat kohdistuneet mm. Nestlen ja Niken tuotteisiin. Nestle on
markkinoinut 1970-luvulta lähtien kehitysmaiden naisille äidinmaidonkorviketta, joka
sekoitettuna likaiseen veteen on aiheuttanut merkittävää lapsikuolleisuuden kasvua
monissa maissa. Nike puolestaan teettää suurimman osan tuotteistaan Aasiassa, jossa se
käyttää lapsityövoimaa ja laiminlyö järjestelmällisesti työntekijöidensä
oikeuksia.
Kehitysmaita syytetään usein liiallisesta väestönkasvusta, vaikka tosiasiassa maapallo pystyisi elättämään suuremmankin väestön, mikäli luonnonvaroja kulutettaisiin tasaisemmin. Esimerkiksi yksi nepalilainen maaseudun asukas käyttää vuodessa saman verran energiaa kuin suomalainen kolmessa päivässä. Luonnonvarojen kulutuksesta tinkiminen ei välttämättä tarkoita elintasosta tinkimistä. Silti ympäristöystävällisillä valinnoilla on merkitystä kehitysmaiden kannalta. Yksityisautoilu ja lentoliikenne ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli) lähteitä. Kasvihuonekaasut puolestaan aiheuttavat ilmakehän lämpenemistä, jonka on todettu lisäävän kuivuutta, trooppisia myrskyjä ja rankkasateita eteläisellä pallonpuoliskolla. Joukkoliikennettä suosimalla ja lentämistä välttämällä on siis mahdollista omalta osaltaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen eli "kasvihuoneilmiön" hidastamiseen.
Sen lisäksi, että välttää tekemästä kehitysmaiden kannalta haitallisia asioita, voi myös osallistua aktiivisesti toimintaan, jolla on myönteistä vaikutusta kehitysmaihin ja niiden asukkaisiin. Vaikutustapoja on lukuisia äänestämisestä mielipidekirjoituksiin ja rahankeruusta mielenosoituksiin. Samanhenkisiä ihmisiä voi löytää erilaisista kehitysmaayhdistyksistä, ystävyysseuroista tai vaikkapa seurakunnista. Toiminta voi olla esimerkiksi kummilapsen tukemista, näyttelyiden järjestämistä tai oman kehitysyhteistyöprojektin toteuttamista jossakin tietyssä kehitysmaassa.
© Internetix / Hikloch Ogola & Julia Jänis