"Tutkivan oppimisen näkökulmasta voidaan perustellusti todeta, että maamme hieno koulu- ja kirjastolaitos eivät ole kunnolla kohdanneet toisiaan." (Niinikangas 1995, 19).
Opettajat ovat olleet perinteisesti tiedonjakamisen ja -arvioinnin eksperttejä. Heidän ei ole tarvinnut kovinkaan suuressa määrin perehtyä tiedon tuottamiseen. Kirjastoissa työskentelevät ihmiset ovat vastaavasti tottuneita käsittelemään tietoa. Varsinkin tietojen luokittelu ja löytäminen ovat heidän vahvuusalueitaan. Heille on vastaavasti tiedon jakaminen vieraampi alue verrattuna opettajiin.
Niinikangas (1995, 19) toteaa, että tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia niille, jotka pystyvät elämään epävarmuudessa ja hallitsemaan muutosta. Tämän päivän kouluissa tulisikin enemmän keskittyä tiedonhankimenetelmien opetteluun kuin faktojen muistamiseen, koska faktat saattavat muuttua, mutta tiedonhankintamenetelmien merkitys säilyy.
Oppimisen ja koulukirjaston roolin muuttumista havainnollistaa seuraava kaavio:
| Perinteinen opetus | Perinteinen koulukirjasto |
| Opettaja valitsee sisällön. | Kirjasto on lähinnä pelkkä kirjavarasto. |
| Opettaja välittää sisällön opiskelijoille. | Tiedontarvitsijat ovat tiedon määränpäitä. |
| Opettaja arvioi oppimistulokset. | Tieto sopii kaikille samalla tavalla. |
| Uudempi käsitys opetuksesta | Uusi koulukirjasto |
| Myös opettaja on oppija. | Opiskelijoille ja opettajille taataan pääsy kykyjensä, tarpeittensa ja kiinnostuksensa mukaisiin tietolähteisiin. |
| Opiskelijat etsivät ja tulkitsevat tietoa. | Kirjasto ohjaa ja neuvoo tiedon etsinnässä, hankkimisessa ja tulkinnassa. |
| Opiskelijat osallistuvat myös tuotostensa arviointiin. | Opettajien ja kirjastohoitajien yhteistyöllä kehitetään opiskelijoiden tiedonhallintataitoja. |
Kaavio 1. Oppimisen ja koulukirjaston muuttuminen (Muunnettu Niinikankaan 1995 käännöksestä, joka perustuu Toddin, Lambin ja McNicholasen kuvioon vuodelta 1992).
"Ellei opettajan rooli muutu, oppiminen ei muutu, eikä kirjastohoitajakaan voi käyttää muita kuin luetteloinnin ja luokituksen kykyjään." (Niinikangas 1995, 22).
Niinikangas (1995, 23) huomauttaa, että itsenäisen opiskelun mahdollistavaa koulukirjastoa ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla sellaisessa koulussa, joka pidättäytyy opettajakeskeisissä opetustavoissa. Toisaalta taas oppilaskeskeistä oppimista korostavissa kouluissa perinteisestä koulukirjastosta saatava hyöty on minimaalinen.