Y
ksi didaktiikan tehtävistä on opettaa tuleville opettajille miten opetetaan. On myös olemassa käsitys, jonka mukaan opettajaksi synnytään kuten esimerkiksi taiteilijaksi. Jälkimmäisen käsityksen mukaan didaktiikka on täysin turha kasvatustieteen osa-alue. Aebli (1991, 18) huomauttaa kuitenkin, että opettajuudessa ei ole kyse synnynnäisistä ominaisuuksista, vaikka opettaminen hyvin pitkälti perustuukin päivittäisiin toimintoihin. Me kaikkihan olemme joskus kertoneet kokemuksistamme jollekin toiselle ihmiselle. Olemme myös opastaneet muita työvälineiden ja koneiden käytössä. Lisäksi olemme ratkoneet matemaattisia ongelmia ja neuvoneet toisia oikeinkirjoittamisessa puhumattakaan väittelyistämme kavereittemme kanssa. Tällaiset arkipäivärutiinit eivät kuitenkaan riitä luokkahuonessa, jossa opettaja ei pelkästään neuvo tai opasta. Opettajalta vaaditaan myös kykyä arvioida oppimisprosesseja ja -tuotoksia. Hänella on myös vastuu opetuksen päämäärästä, sisällönvalinnasta ja menetelmästä.Opettajalla tulisi opettaessaan olla vastaukset seuraaviin kysymyksiin: miksi, mitä ja miten? Miksi kysymys on opettajan kannalta ehkä kaikkein vaikein, koska hänen tulisi pystyä perustelemaan miksi hän opettaa - mikä oikeus hänellä on opettaa toisia ja sillä tavoin puuttua heidän elämään. Tämä kysymys on luonteeltaan hyvin filosofinen, mutta siihenkin on osattava vastata. Mitä kysymys liittyy opetettaviin asioihin. Opettajan on kyettävä valitsemaan, mitkä asiat ovat opetuksen kannalta tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Miten kysymys on yhteydessä opetusmenetelmiin. Opettajalla on nimittäin runsaasti vaihtoehtoja valittavinaan, kuten esimerkiksi ryhmätyöskentely, parityöskentely tai syvemmällä tasolla esimerkiksi fenomenograafinen kontra behavioristinen opetusmenetelmä.
Didaktiikan kehitykselle on viime aikoina ollut tyypillistä, että se on pirstoutunut pieniin palasiin. On olemassa didaktiikka jokaiselle koulutuksen tasolle, esimerkiksi alle kouluikäisille alkeisopetuksen didaktiikka ja aikuisväestölle aikuiskasvatuksen didaktiikka. Didaktiikkaa voidaan tarkastella myös oppiaineittain, kuten esimerkiksi liikunnan didaktikka ja biologian didaktikka. Sitä voidaan vielä tarkastella koulukunnittain, jolloin puhutaan esimerkiksi behavioristisesta, fenomenograafisesta ja humanistisesta didaktiikasta. Irvileuat ovat myös puolivakavissaan kehitelleet didaktiikan didaktiikka eli opetusoppia didaktiikan opettamisesta. Verkkodidaktiikka on luonnollinen jatke tuohon edellä mainittuun didaktiikan pirstoutumistrendiin. Kirjoittajat eivät kuitenkaan halua alkaa kehittää kokonaista pedagogiikkaa, esimerkiksi verkkopedagogiikkaa, kuten jotkut ovat jo tehneet.