Tämä opintojakso esittelee - otsikon mukaisesti - semiotiikan perusteet. Jakso pohjautuu Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa vuodesta 1992 asti lukuvuosittain pidettyyn kurssiin, jonka nimenä on opetussuunnitelmassa Semantiikka, semiotiikka ja pragmatiikka. Kurssi on kuulunut luokanopettajakoulutuksen äidinkielen perusopintoihin eli - nykyistä termiä käyttäen - monialaisiin opintoihin.
Monialaisten opintojen ensisijaisena tavoitteena on antaa tuleville luokanopettajille pohjatiedot opetettavissa aineissa. Kurssin nimi Semantiikka, semiotiikka ja pragmatiikka aluksi hieman hämmästyttää opiskelijoita; yksikään nimen kolmesta termistä ei ole heille lukio-opintojen pohjalta yleensä tuttu. Se, että Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa on otettu käyttöön juuri tämä nimi, johtuu äidinkielen monialaisten opintojen rakenteesta. Kieltä koskeva tietous on jaettu kursseihin kielitieteen pääalueiden nimitysten mukaisesti. Näitä pääalueita ovat fonetiikka ja fonologia, morfologia, syntaksi sekä semantiikka, semiotiikka ja pragmatiikka. Semiotiikka on tässä luettelossa outo lintu. Se on kyllä alun perin irronnut kielitieteestä. Silti kielitieteilijät eivät ole yleensä huolineet sitä omakseen.
Savonlinnan opettajankoulutuslaitos on Suomessa ainoa lajissaan, jossa semiotiikkaa opetetaan nimikkokurssilla. Semiotiikan merkitys näkyy Savonlinnassa myös kasvatustieteen eräissä valmisteilla olevissa jatkotutkielmissa (väitöskirjoissa ja lisensiaatintöissä) sekä opettajankoulutuslaitoksen ja harjoittelukoulun yhteistyönä valmistuneessa harjoittelu- eli normaalikoulun taide- ja viestintäaineiden opetussuunnitelmassa. Savonlinnan harjoittelukoulun sekä opettajankoulutuslaitoksen taideaineiden painotus eli profilaatio pohjautuu osaksi kyseiseen semioottiseen opetussuunnitelmaan.
Semantiikka ja pragmatiikka kuuluvat molemmat kielitieteeseen ja filosofiaan. Semiotiikan juuret ovat - kuten sanottu - kielitieteessä, mutta varsinkin nykyisin semiotiikka on hyvin monitieteinen tiedonala. Sen ajatusmalleja hyödyntävät erityisesti taiteiden ja viestinnän tutkijat ja harrastajat, mutta semiotiikkaa käytetään myös yhteiskunta- ja ihmistieteissä. Esimerkiksi kasvatustieteessä on semiotiikka saanut yhä enemmän sijaa. Semiotiikan merkitys erityisesti kasvattajan näkökulmasta on ollut lähtökohtana sille, että semiotiikka on otettu Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen opetussuunnitelmaan.
Käsillä oleva opintojakso poikkeaa monessa suhteessa sen pohjana olevasta luentomonisteesta. Opintojakso on toimitettu erityisesti verkko-opiskelua varten Internetixille. Verkko-opiskeluun (etäopiskeluun) tarkoitettu opintojakso ja luentomoniste ovat tietenkin kaksi eri asiaa. Luentokurssilla vallitsee luennoitsijan ja kuulijoiden kesken välitön yhteys. Siihen liittyy luennoitsijan ja kuulijoiden suunniteltuja tai hetken mielijohteesta esittämiä kysymyksiä ja niiden pohjalta virinneitä keskustelunpätkiä. Verkko-opinnoissa on mahdollista, että opiskelija pysyttelee kaiken aikaa opettajan tietymättömissä. Jos yhteys syntyy - mitä kovasti toivon -, se on luonteeltaan erilaista: omanlaisensa internetkontekstin muotoilema.
Sen takia olen liittänyt kurssin verkkoversioon melkoisesti uusia tehtäviä. Tehtävien tavoitteena on pyrkiä varmistamaan, että opiskelija on ymmärtänyt opiskelemansa asian. Semiotiikassa tällainen tavoite on erityisen perusteltu. Semiotiikka on pohjimmalta hyvin yksinkertainen oppi, mutta Savonlinnassa vuosien varrella saadut kokemukset osoittavat yhtä lailla, että kurssi on opiskelijoille haasteellinen: he eivät ymmärräkään kaikkea ilman muuta vaan joutuvat melkein kaiken aikaa pohdiskelemaan, mistä missäkin oikein on kysymys.
Opintojakson oppimisnäkemystä voisi kutsua "laadullisen oppimisen" näkemykseksi. Sen eräänlaisena vastakohtana on "määrällisen oppimisen" näkemys. Määrällinen oppimisnäkemys kiinnittää paljon huomiota tietojen ulkonaiseen muistamiseen. Sen kärjistynein ja jo aikansa elänyt muoto on läksyjen opetteleminen ulkoa. Laadullinen oppimisnäkemys sen sijaan korostaa, että oikeastaan ei olekaan ulkoa opeteltavia asioita vaan tärkeintä on pääasioiden mahdollisimman syvälle menevä ymmärtäminen. Tällainen oppimisnäkemys lähtee suoraan semiotiikan ajatusmalleista.
Oma kiinnostukseni semiotiikkaa kohtaan on peräisin 1986 valmistuneesta kielitieteellisestä väitöskirjastani Suomen kielen yleisimpien verbien semantiikkaa. Semantiikasta ei ole pitkälti semiotiikkaan; semantiikka on semiotiikan äiti. Kuten oli jo puhetta, semantiikka ja pragmatiikka kuuluvat tämän opintojakson pohjana olevaan opettajankoulutuslaitoksen kurssiin. Käytännössä kurssin keskuksena on ollut semiotiikka, jota semantiikan ja pragmatiikan ainekset ovat tukeneeet. Semantiikka ja pragmatiikka ovat mukana verkkoversiossakin, mutta kaiken kaikkiaan on semiotiikan osuus Internetixin opintojaksossa entisestään vahvistunut.
Kirjastot ovat suomalaisista kulttuurilaitoksista niitä, joiden toiminta koskee useampia ihmisiä kuin muiden kulttuurilaitosten. Minäkin olen saanut kirjastoilta merkittävää apua, erityisesti äänileikkeiden kokoamisen ensimmäisessä vaiheessa. Erityiset kiitokset kahdelle kirjastoihmiselle: Oulaisten kaupungin kirjastotoimenjohtajalle Ulla Kemille ja kirjastonhoitaja Elvi Ylitalolle Oulun kaupunginkirjaston musiikkiosastolta.
Internetixin opintojakso Semiotiikan perusteet on yliopistotason kurssi. Sanonta "yliopistotason kurssi" tarkoittaa, että opintojakson sisällöt täyttävät asiasisällöltään yliopisto-opinnoille normaalisti asetettavat vaatimukset. Siihen, että kurssinkävijät voisivat ymmärtää semiotiikan sisällöt, on kiinnitetty erityistä huomiota. Vaikka opintojakso on kieltämättä melkoisen vaativa, sen voinee ottaa ohjelmaansa kuka tahansa aikuisopiskelija tai lukiolainen, joka haluaa todella oppia ymmärtämään semiotiikkaa.
Opettajankoulutuslaitoksessa saatu palaute on osoittanut, että opiskelijat ovat tunteneet - varsinkin usein esiintyvän ensi hämmennyksen jälkeen - saaneensa jotakin entisestä merkittävästi poikkeavaa ja oppineensa usein katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Uskon, että Internetixin opiskelijoiden kokemukset tulevat olemaan samanlaiset.
Allekirjoittaneen sähköpostiosoite on: tuomo.jamsa@joensuu.fi ja postiosoite: Inkerinkatu 8. 57230 Savonlinna. Tehtävien ratkaisuehdotukset ja mahdolliset kysymykset asioissa, jotka osoittautuvat visaisiksi, voi hoitaa parhaiten sähköpostia käyttäen. Esseet ja lähellä perinteistä kirjettä olevat tekstit on parasta lähettää postissa.
Nyt siis opiskelemaan semiotiikan perusteita! Antoisia opiskeluhetkiä toivottaen
Savonlinnassa 24. elokuuta 1998
Tuomo Jämsä
lehtori, dosentti