3.3. Kulttuuri

Kuva 43.  Kanadalaisen Mick Farrenin kirja "Peukalokyytiläisen Elvis-opas" edustaa amerikkalaista Elvis-kulttia.  "The Elvis Universe", millä nimellä kirja myös kutsuu itseään, on tietosanakirjan muotoon pakattu Elvis-tietouden 'raamattu'.  340 hakusana-artikkelin joukkoon mahtuu melkein kaikki Elviksen yksityiselämään liittyvä hammastikuista partavesiin ja naisiin, jotka Elviksen kuoleman jälkeen muistelevat intiimejä kohtaamisiaan "Kuninkaan" kanssa ikään kuin arkkienkeli Gabrielin ilmestymisinä Marialle.  Farren on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa Elviksestä.  Eniten hän on saanut ehkä nimeä Motorhead-yhtyeen laulujen sanoittajana.

Oman aikamme kulttuuri on hyvin poikkeuksellista.  Kanadalainen mediateoreetikko Marshall McLuhan (lausutaan suunnilleen: mäk'luuan) luonnehti jo 60-luvulla maapallolla tapahtunutta kulttuurinmuutosta käyttäen termiä "global village" ('globaali kylä').  Hän tarkoitti, että tiedotusvälineet eli mediat olivat tehneet maailmasta "globaalin" eli yhden ja saman.  Maailma ajattelee asioista samalla tavoin.  Ajatukset tulevat samoista lähteistä, etupäässä televisiosta ja elokuvista, valmiiksi pureskeltuina yhtä lailla kuin jokin valmiiksi naurettu tv-sarja.  McLuhanin termi käännettiin suomeksi "maailmankylänä".  Käännös on näppärä mutta sivuuttaa kokonaan sanan global merkitykset.

Globaalistumisesta on tullut sitten 60-luvun maapallon kehityksen varsinainen avainsana.  Kesällä 1998 ilmestyi Saksassa entisen liittokanslerin Helmut Schmidtin kirja "Globalisierung".  Jo ennen Schmidtiä julkaisivat Hans-Peter Martin ja Harald Schumann, molemmat Der Spiegel -lehden toimittajia, kirjan samasta teemasta.  Kirja on käännetty yli 20 kielelle, vastikään suomeksikin nimellä Globalisaatioloukku.  On oireellista, että globalisaatiosta puhutaan kriittisesti juuri EU:n talousvallan sydämessä.  Asiaan on ehkä ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota saksalainen filosofi Jürgen Habermas (ks.jakso 4.2.4).

Globaalistumista näkyy kaikkialla.  Olennaista viime aikojen globaalistumista on ollut taloudellinen yhdentyminen.  Sen heijastumia ovat paitsi EU myös EMU eli Euroopan Rahaliitto sekä yritysten ketjuuntumiset jättiläiskokoisiksi.  'Suuri on kaunista', ajatellaan.  Suuri suurenee.  Enso liittoutuu ruotsalaisen Storan kanssa ja muodostaa yhden maailman suurimmista puunjalostusyhtiöistä.  Valio on nielaissut suurimman osan suomalaisista osuusmeijereistä ja mielii sekin kasvaa yhdessä ruotsalaisen isonsiskonsa, maitojätti Arlan kanssa.

Mutta samanaikaisesti globaalistumiskehityksen kanssa on tosin myös pyrkimystä pieneen ja intiimiin.  Se liittyy kultturissa ilmenevään ihmisten yksityistymistarpeeseen, tarpeeseen erottautua.  Sitä sanotaan "privatisaatioksi" (privaatti 'yksityinen').  Kulttuurissa se näkyy siinä, että mikään ajatussuunta ei hallitse vaan monet kukat kukkivat rinnan.  Moniarvoisuutta pidetään ns. postmodernin kulttuurin keskeisenä piirteenä.  Yritysmaailmassakin se näkyy.  EU:n sydämessä,   Saksassa, ovat pienet perheyritykset olleet kauan 'talousihmeen' varsinainen käyttövoima.  Perheyritykset toimivat varsinkin lihanjalostuksessa ja oluenpanossa.  Vaikka suomalaiset poliitikot ja isojen yritysten johtajat näyttävät omaksuneen globaalistumisen kerta kaikkiaan eivätkä muusta tahtoisi tietääkään, myös ajatusta 'Pieni on kaunista' esiintyy.  Tässä vain yksi tuore ja paikallinen esimerkki.   Kun makkaratehtaiden globaalistuminen pyyhkäisi pois Savonlinnan tuotantolaitokset, muutamat poispotkitut työntekijät perustivat tilalle pienyrityksen.  Makkaranteko kannattaa ilmeisesti myös pienissä yksiköissä, kun tekijöillä on ammattitaitoa ja laatu ja hinta ovat tasapainossa.

Kulttuuri ymmärretään usein pelkäksi henkiseksi kulttuuriksi: taiteiksi ja tieteiksi.  Itse asiassa 'kulttuuri' on tavattoman laaja käsite.  Siihen kuuluu kaikki inhimillinen, mikä ei määräydy biologisesti kemiallisten yms. prosessien kautta.  Sana kulttuuri tulee latinan verbin colere (lausutaan: ko'leere) partisiipin perfektimuodosta cultum ja siitä johdetusta substantiivista cultura (lausutaan: kul'tuura).  Colere-verbin perusmerkitykseksi määritellään sanakirjoissa 'viljellä'.  Sen mukaisesti cultura (> kulttuuri) -sanan alkumerkitykseksi esitetään yleensä 'maanviljely'.  Tulkinta ei ilmeisestikään ole oikea.  Sana colere on latinassa alun perin tarkoittanut 'kiinteää asumista jossakin ja siihen liittyviä käytäntöjä (vaikkapa maanviljelyä)'.  Kiinteässä asumisessa olivat kauan sitten asukkaiden suhde näkymättömään haltijamaailmaan tärkeä osa.  Sen takia verbi colere tarkoitti myös 'uskonnollista palvomista'.  Partisiippimuodosta cultum (tai sen maskuliinimuodosta cultus)  tuli sittemmin kansainvälinen sana, joka suomessa esiintyy muodossa kultti ja tarkoittaa 'uskomusolentoon liittyviä palvontamenoja'.

Colere-verbin alkumerkityksen mukaisesti voidaan kulttuuri määrittää 'aina uudelleen esiintyviksi tavoiksi toimia, ajatella tai tuntea'.  Kulttuuria on esimerkiksi se, miten aterioidaan.  Syömätavat muodostavat ikään kuin tekstin (merkkijatkumon eli -diskurssin), jonka perusmerkityksenä on se, miten ihmiset koostavat yhden tärkeimmistä sosiaalisista yhteyksistään, ateriayhteyden.  Ateriayhteyden ajatus toteutuu kristinuskossa ehtoollisen välityksellä;. sana ehtoollinen tarkoitti lounaismurteissa - vanhimpien raamatunsuomennosten kielessä - alun perin 'illallista'.  Idässä ja pohjoisessa samaa asiaa kuvattiin sanalla iltanen.

Kulttuurin silmäänpistäviä jaksoja ovat elämänvaiheet, jossa yhteisön ja kulttuurin jäsen siirtyy vaiheesta toiseen.  Niitä kutsutaan "siirtymäriiteiksi" (lat. ritus 'uskonnollinen käytäntö', lausutaan: riitus).  Esimerkkinä siirtymäriitistä ovat avioitumismenot.  Ne voivat tunnetusti toteutua myös siviilivihkimyksen kautta.  Perinteisesti on kirkko kuitenkin ottanut vastuun siirtymäriittien toteuttamisesta.  Kristilliset häämenot ovat Suomessa suhteellisen nuori asia - ne yleistyivät vasta 1600-luvulla -, mutta ovat juurtuneet syvälle kulttuuriin.  Häämenojen keskeisyys johtuu siitä, että kirkollisten menojen taustalla on ikivanha ns. "pakanallinen" perinne.  Häihin liittyi myös hillitön puolensa.  Sitä kuvastaa myös häät-sanan historia.  Alun perin sana lienee ollut *häjät (vrt. Etelä-Pohjanmaan murteessa esiintyvään häijy-sanan muotoon häjy) ja tarkoittanut jotakin "häjyä" eli häijyä, 'sellaista joka ei kovin piittaa hyvien tapojen vaatimuksista'.  Semioottisesti ajatellen ovat avioitumismenot eräänlainen teksti tai merkkijatkumo, jonka perusmerkitys on 'menojen päähenkilöiden yhdistyminen sosiaalisesti ja seksuaalisesti tms.'  Ne kuuluvat yhteisön karnevaaliseen kulttuuriin.

Ihmiset pitävät ajatuksiaan yksityisomaisuutenaan.  Yksityisiähän ne ovatkin siinä mielessä, ettei kukaan toinen pysty niitä suoraan lukemaan.  Ajattelutavat sen sijaan ovat enimmäkseen kulttuuriperintöä, vaikka kuinka uskoisimme olevamme omintakeisia ajattelijoita.  Roland Barthes oli ehkä ensimmäinen, joka näki selvästi, että ns. ajatuksemme ovat kulttuurituotteita.  Hän on käsitellyt aihetta suomeksikin käännetyssä kirjassaan Mytologioja.  Kulttuurille tyypillisten ajattelutapojen analyysi on nykyään semiotiikassa varsin keskeistä aluetta.  Sitä kutsutaan "myyttikritiikiksi".  Sanalla myytti (kr. mythos, lausutaan: mytos) tarkoitettiin alun perin 'asioiden tosi olemuksen paljastavaa tarinaa varsinkin yliluonnollisina pidetyistä ilmiöistä' ja 'kertomuksissa toistuvaa juonikaavaa'.  Jälkimmäinen merkitys on lähtökohtana semioottisessa myyttikritiikissä.  Ajatuksemme ovat ikään kuin kertomusten toistuvia juonikaavoja.  Esimerkiksi suomalaisuus on varsinkin meille suomalaisille eräänlainen toistuva juonikaava.  Siihen kuuluu kolme isoa S:ää: Sisu, Sauna ja Sibelius.  Mutta lisäksi tietenkin paljon muuta.

Tehtävä 31.  Henri Bromsin kirja Alkukuvien jäljillä, alaotsikkona Kulttuurin semiotiikkaa,  on suomalaisen semiotiikan klassikko.  Se ilmestyi alun perin 1984.  Vuonna 1992 siitä otettiin toinen painos.  Broms käsittelee paljon myyttejä.  Seuraavassa joukko Bromsin tulevaisuuteen kohdistuvia myyttisiä väitteitä, skenaarioita; pari niistä tosin hiukan muunneltuina.  Mitkä niistä eivät ole nyt, puolentoista vuosikymmentä teoksen ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, enää ajankohtaisia?  Mitkä näyttävät yhä tosilta?  Ota tarkemmin kantaa muutamaan sellaiseen väitteeseen, jonka sisällön tunnet ja joka kiinnostaa sinua:
   - Taloudellinen kehitys.  [Taloudellinen kehitys jatkuu periaatteessa niin kauan kuin haluamme.]
   - Kiina herää.
   - Brasilia, uusi tropiikin suurvalta.
   - Valkoinen vähemmistö Etelä-Afrikassa pysyy ikuisesti vallassa.
   - Argentiina näkee valoa tunnelin päässä.
   - Mikään ei voi koskaan vastustaa proletariaattia, joka on lähtenyt marssille.
   - Valtiomahti tulee muuttumaan suurten kansanjoukkojen oikeudenmukaisen paheksunnan edessä.
   - Islamilainen vallankumous tulee voittamaan kaikki esteet.
   - Atomipommi on paperitiikeri.

Mitä sanot Bromsin johtajamyytistä: "On olemassa myytti johtajan täysin hallitsemasta tilanteesta, vaikka johtaja usein saattaa olla lainelautailija, joka juuri ja juuri pysyy yhtiönsä todellisen kehityksen aallon päällä putoamatta"?

Tehtävä 32.  Alkukuvien jäljillä -kirjassa on Henri Bromsin ja Eero Tarastin yhteinen artikkeli Suomalaisuuden semiotiikka.  Broms ja Tarasti viittavat vastakohtiin (hiukan mukaillen): luonto/kulttuuri, kaupunki/maaseutu, pohjoinen/etelä, ennen/nyt, kansankulttuuri/korkeakulttuuri.  Kirjoita esseen luonnos, vaikka ranskalaisin viivoin, johon kirjaisit suomalaisuuden keskeiset piirteet.  Pohdi sitten, missä määrin löytämäsi piirteet kestävät kriittistä tarkastelua ja missä määrin ne ovat pelkästään tai enimmäkseen myyttisiä.
 

Länsimainen kulttuurimme alkoi radikaalisti muuttua vuosisadan puolivälissä.  Siihen vaikuttivat ratkaisevasti mediat: ensin radio (itse asiassa paljon aikaisemmin), sitten televisio.  Muutos alkoi Yhdysvalloista.  Ensimmäinen romaani, jossa uusi nuorisokulttuuri nosti päätään, oli Salingerin Sieppari ruispellossa.  Keskiluokkaiset nuoret käyttivät siinä omaa kieltään, nuorisoslangia.  Pentti Saarikoski käänsi kirjan suomeksi.  Yhteiskunta alkoi muuttua yhä enemmän kulutukseen perustuvaksi.  Nuoriso alkoi erottautua pukeutumisessaan.  Vaatteiden valmistajat ottivat tämän huomioon, sillä nuorison määrä oli sodan jälkeen suurempi kuin koskaan ennen.  Mainonta pönkitti nuorisokulttuuria.  Urbaani tunteettomuus oli ollut Yhdysvalloissa erilaisuuden ja arvostuksen tuntomerkki.  Kirjallisuudessa ja elokuvissa sitä edusti "kovaksikeitetty" linja.  Mickey Spillane kirjoitti suunnan dekkareita, Hemingway kehitti tyylin ns. taidekirjallisuudessa huippuunsa.  Elokuvissa se ruumiistui Humphrey Bogartissa.  Bogart ei paljastanut tunteitaan ja puhui vähän.  Hän ei antanut minkään järkyttää oloaan.  Hän oli - ainakin näennäisesti - oman elämänsä herra.

Kuva 44.  Andy Warholin Kolme kertaa Marilyn.  Andy Warhol Foundation ja WebMuseum, Pariisi.  Warholin kuningasajatuksia on, että todellista on vain se, joka voidaan monistaa.  Entisessä kulttuurissa esineet olivat yksilöllisesti valmistettuja, uudessa kulttuurissa niihin pätivät teollisuustuotannon lait.  Äänitteet, kuvat, lehdet, taidejäljennökset levisivät massatuotantona ja muodostivat tajuntateollisuuden.  Mediateollisuus rakensi tajuntatuotteita, erilaisia imagoja.  Poliitikot ja viihdetaiteilijat alkoivat suunnitella itseään tuotteena.  Tuote Marilyn on jotakin aivan muuta kuin ihminen Marilyn, joka pohtii itseään.

Tehtävä 33. Mistä Warholin 'Marilynin' suttuiset värit ja kasvonpiirteet kertovat?
 

Erilaiset taiteen virtaukset, joita kutsutaan modernistisiksi, päättyivät vuosisadan puolivälissä.  Sen jälkeistä aikaa sanotaan "postmoderniksi" eli 'modernin jälkeiseksi' ajaksi.  Modernismin kaudella oli aina jokin tietty virtaus vallalla, mutta postmodernina aikana ei ole mitään keskeistä suuntaa vaan useita suuntia samanaikaisesti.  Tähän liittyy eräs postmodernismin teesiksi eli perusväitteeksi sanottu lause: "Suurten kertomusten aika on ohi."

Silti kristinuskon kertomus elää ja voi hyvin monien muiden - esimerkiksi kehitysopin ja alkuräjähdysteorian sekä kvanttimekaniikan - kertomusten rinnalla.  Vaikka totista uskonnollista etsimistä on ehkä enemmän kuin milloinkaan ennen, uskonnon ja kirkkojen asema yhteiskunnassa ei ole enää lainkaan yhtä yksinvaltainen kuin se oli ennen.  Yksi ensimmäisistä filosofeista, joka rohkeasti asetti kristinuskon sisällöt kyseenalaisiksi, oli Nietzsche.  Häneltä on peräisin lause: "Jumala on kuollut!"  Sitä näkee graffitina kaikkialla, myös ulkomailla, töherrettynä jopa vessojen seiniin.  Ateismi on uskonto siinä kuin sen vastakohta, teismi, mutta mikään ateisti tai jumalankieltäjä Nietzsche ei ollut.  Hänen perussanomansa oli: ihmisen tulee ajatella omilla aivoillaan ja luoda totuutensa itse.  "Ihminen on jotain, mikä on voitettava", kuuluu eräs hänen profeetallisista lauseistaan kirjassa Näin puhui Zarathustra.  Nietzsche ei hyväksynyt sitä, että kristinusko ja kirkko antaa ihmisille valmiina elämän sisällöt.  Nietzsche ennakoi tässä postmodernin kulttuurin linjaa.  Yhtä totuutta ei ole, ja jos olisikin, se on ensin löydettävä.

Uskonnollinen tarve on hyvin voimakas.  Musiikki on täyttänyt osaksi sen tehtävää.  Musiikki yhdistää.  Sen yhdistävää merkitystä korosti jo amerikkalainen filosofi Susanne K. Langer 1948 ilmestyneessä kirjassaan "Philosophy in a New Key" ('Filosofian uusi nuottiavain').  Musiikki täyttää varsinaista kommunikatiivista tehtävää (kommunikatiivinen < lat. communis 'yhteinen', lausutaan: kom'muunis).  Musiikin uskonnollinen merkitys tulee hyvin esille nuorten ihmisten alituisessa idolinmetsästyksessä.  Hyvänä esimerkkinä siitä on Elvis-kultti.  Elviksestä tuli Jeesus-hahmo.  Internetissä on sivu, jossa ihmiset todistavat nähneensä Elviksen hänen kuolemansa jälkeen.  Elvis-fanklubi toimii jopa Einsteinin kotiyliopistossa, Princetonissa.  Princetonin Elvis-fanit käyttävät tunnuksenaan Elvis-sitaattia: "Tietokoneet voivat ajatella meidät ulos jonain päivänä, mutta niin kauan kuin ihmisillä on tunteensa, tulemme olemaan parempia kuin ne."

Tehtävä 34. "Moderni historia ei ole koskaan aikaisemmin kohdannut kulttuuria, joka olisi ollut enemmän yhden ihmisen vallassa kuin me olemme Elviksen", alkaa yllä olevan Elvis-kuvan alla oleva teksti.  Mitä uskonnollisia symboleja ja ikoneja löydät kuvasta?  Mistä Elvis-kultin uskonnollinen luonne sinun mielestäsi kertoo?  Onko Elviksen ja Marilynin välillä yhtymäkohtia?