|
©
Internetix [Sisällysluettelo]
[Edellinen sivu] [Seuraava
sivu]
 Murrepiirteen esiintyminen
Itämurteiden pääosassa ensi tavun pitkät vokaalit aa
ja ää ovat diftongiutuneet seuraavasti (Kettunen 1940,
kartta 154): maa > moa, pää > peä.
Diftongiutumisalueen keskustassa,
johon kuuluvat ennen kaikkea Pohjois- ja Etelä-Savon murteet sekä
itäiset savolaismurteet, on tapahtunut jatkokehitys moa > mua,
peä > piä.
Reunavyöhykkeellä, esim. Keski-Suomessa ja Kainuussa, on edelleen
vallitsevana moa, peä -kanta.
Myös ensi tavua kauempana pitkät aa ja ää
vaihtelevat:
rantaa > rantoa > rantoo
leipää > leipeä > leipee
Itämurteiden keskiosissa vokaalit ovat täten assimiloituneet
eli yhtäläistyneet: oo, ee.
Ylä-Satakunnan Ikaalisten seudun moo, pee, kaloo, leipee ovat
savolaislähtöisiä tai sitten aivan itsenäisen kehityksen
tulosta. — Alue: Hämeenkyrö (osaksi), Viljakkala, Ikaalinen,
Kankaanpää, Jämijärvi, Kuru (osaksi).
Kaakkoishämäläisten murteiden Hollolan ryhmässä
on tavattu väistyvää murrekantaa piä ~ pie, leipiä
~ leipie. — Alue: Nastola, Hollola, Kärkölä (eteläosa),
Lammi.
Murreraja halkaisee Karjalan kannaksen
pituussuunnassa. Kannaksen ja Inkerin >äyrämöismurre,
samoin kuin >inkeroismurrekin, on
muuttumattoman aa:n ja ää:n kannalla.
Raja seuraa Kannaksella vanhaa valtakunnan rajaa, joka oli voimassa
>Pähkinäsaaren rauhasta
1323 >Stolbovan rauhaan 1617.
Murrevastakkaisuus perustuu vanhoihin asutussuhteisiin, joissa tapahtui
muutoksia rauhantekojen myötä.
Ilmiön historiaa
Diftongiutumisvyöhyke moa, peä, mua, piä jatkuu suomen
itämurteista >karjala-aunukseen
ja >lyydiin. Alueen yhtenäisyys
ja laajuus viittaavat siihen, että ilmiö on varsin iäkäs.
Sen todennäköisin lähtökohta on Laatokan länsirannikon
>muinaiskarjala. Viipurin Karjalasta
diftongiutuminen hävisi aikaa myöten länsimurteiden vaikutuksesta.
Savolaisen uudisasutuksen voimasta kertoo puolestaan diftongiedustuksen
tunkeutuminen >Päijät-Hämeeseen
ja sen kautta Kaakkois-Hämeen Hollolan ryhmään saakka. Samaa
>uuden ajan alkupuolen savolaisjuurta
saattaa olla myös Ikaalisten tienoiden tyyppi moo, pee, kaloo,
leipee, joka lienee syntynyt savolaisen moa, peä -ääntämyksen
jäljittelystä.
Nykyedustuksesta
Diftongillisten asujen moa, peä, mua, piä käyttö
nykypuheessa on piirre, joka leimaa käyttäjän murteenpuhujaksi.
Siksi varsinkin nuoremmat puhujat pyrkivät piirteestä eroon.
(Mielikäinen 1980 – 1991.)
Yleiskielisinä esiintyvät nykyään etenkin terminluonteiset,
uuteen kulttuuriin liittyvät ja usein toistuvat sanat, esim. jäähdytin,
käännösromaani, lääkäri, lääni,
maaliskuu, pääluottamusmies, pääsiäinen, päästötodistus.
©
Internetix / Erkki Savolainen 1998 [Sisällysluettelo]
[Edellinen sivu] [Seuraava
sivu]
|