|
©
Internetix [Sisällysluettelo]
[Edellinen sivu] [Seuraava
sivu]

Murrepiirteen esiintyminen
Murteissa inessiivin pääte on kahta päätyyppiä:
joko geminaatta-s:llinen tai yksinäis-s:llinen eli maassa
tai maasa (Kettunen 1940, kartta 104).
>Loppuheitto hämmentää
kuvaa siten, että valtatyyppi eteläisessä Suomessa on maas.
>Omistusliitteisistä muodoista
käy ilmi, kumpi perustyyppi on kysymyksessä.
Valtatyyppi, sama kuin yleiskielessä. — Geminaatta-s:llisen
inessiivin ääripitäjät etelästä lähtien:
Nurmijärvi, Loppi, Renko, Vanaja, Hattula, Kalvola, Koijärvi,
Urjala, Vesilahti, Tottijärvi, Nokia, Ylöjärvi, Teisko,
Kuru (paitsi Auree), Virrat, Töysä, Lehtimäki, Alajärvi,
Lappajärvi, Kortesjärven koillispuoli, Evijärvi, Vimpeli,
Perho, Kinnula, Reisjärvi, Haapajärvi, Nivala, Haapavesi, Pulkkila,
Kestilä, Säräisniemi, Utajärvi, Ylikiiminki, Pudasjärvi,
Ranua (osaksi), Rovaniemen itäkolkka, Kemijärvi, Sodankylä,
Kittilä, Kolari, Turtola, Ylitornio, Alatornio. — Lisäksi etelässä
erillinen alue ulottuu Virolahdelta ja Säkkijärveltä Luumäelle.
Loppuheittoinen tyyppi, mutta omistusliitteen edellä on geminaatta-s.
Loppuheitto on eteläsuomalainen piirre. Se ulottuu myös kaakkoismurteisiin.
— Ääripitäjiä täysiä inessiivejä vastaan
ovat Loppi, Janakkala, Lammi, Padasjoki, Asikkala, Heinola, Jaala, Valkeala,
Suomenniemi, Savitaipale (osaksi), Taipalsaari, Ruokolahti, Rautjärvi,
Hiitola, Kurkijoki.
Yksinäis-s:llinen tyyppi, esiintyy osassa hämäläismurteista,
keski- ja pohjoispohjalaisissa murteissa sekä osassa Peräpohjolan
murteita. — Eteläisempi lohko Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä:
Tammelasta, Somerniemeltä, Somerolta Pöytyälle ja Yläneelle
sekä sieltä Kokemäen kautta Laviaan, Suodenniemelle, Hämeenkyröön,
Viljakkalaan. — Pohjoisempi lohko ulottuu Keski-Pohjanmaan Vetelistä
ja Lestijärveltä Peräpohjolan Kemiin, Tervolaan, Rovaniemelle.
Edellisen tyypin loppuheittoinen muunnos, esiintyy lounaisella rannikkoalueella
lounaismurteissa ja osassa hämäläismurteita. — Alue ulottuu
Vihdistä länteen ja Mynämäestä, Ikaalisista pohjoiseen
Etelä-Pohjanmaalle saakka.
Etelä-Pohjanmaalla. Inessiivi on loppuheittoinen mutta omistusliitteen
edellä on erikoinen pääte -hna, -hnä.
Sitä esiintyy myös eräissä pronomineissa, esim. mihnä
'missä', johonakuhuna 'jossakussa'.
Ilmiön historiaa
Inessiivin päätteiden kahtalaisuudella, maassa – maasa,
on vastineensa myös lähisukukielissä, joten kahtalaisuus
periytynee >kantasuomesta. Yksinäis-s:llinen
tyyppi on kuulunut muinaisen >suomalaismurteen
ja geminaatta-s:llinen tyyppi >muinaishämeen,
samoin kuin >muinaiskarjalan,
ominaisuuksiin.
>Varsinais-Suomesta pohjoiseen
suuntautunut asutusvirta on sitten levittänyt yksinäis-s:llisen
inessiivin Pohjanlahden rannikolle ja Peräpohjolan jokivarsille asti.
Eteläpohjalainen inessiivi maahnani 'maassani', mih(i)nä
'missä' on ilmeisesti ikivanhan edustustavan jäänne: -hna
~ hnä palautuu asuun -sna ~ snä,
joka on geminaatta-s:llisen inessiivin lähtömuoto.
Nykyedustuksesta
Loppuheittoinen inessiivi, esim. maas, kyläs, on säilynyt
Etelä-Pohjanmaalla kokonaisuudessaan hyvin. Jyväskylään
muuttaneista opiskelijoista kerättyjen tietojen mukaan naiset ovat
kuitenkin yleiskielisempiä kuin miehet. (Mielikäinen 1980 – 1991.)
hn:llinen inessiivi, esim. maahnani 'maassani', on kyllä
väistymässä, mutta koululaisilla sekin oli 1970-luvun tutkimuksen
mukaan säilynyt yli 70-prosenttisesti. Esimerkkejä: innoohnansa
'innoissansa', johonaki 'jossakin', tilahnansa 'tilassansa'.
Loppuheiton on arveltu olevan leviävä murrepiirre. Silti inessiivin
loppuheitto on esim. nykyisessä Jyväskylän puhekielessä
vähäistä. Se on keskittynyt pääasiassa pronominimuotoihin
täs, tos, tuos, mis, niis sekä sanontaan siinä
mieles.
©
Internetix / Erkki Savolainen 1998 [Sisällysluettelo]
[Edellinen sivu] [Seuraava
sivu]
|