– Milläslailla sitä ennen tuata sulhasenonnee koitettiij ja hajettii? 
– No niill-oli omak konstinsaj >jokahittella. Mutta minä koitin >silakoota >syärä. Ku söi >seittemän, seittemän silakkaa piti syäräs sittej ja hiilillä paistaa. Ja sittes sen >tiätää kun s-oli kulukaa sualaasta. Ja hiilet tarttuu nim paljon kun ov vihamiähiä >ihimisellä nin nim paljo tarttuu, silakoohin hiiliä. Ja ne syätiin steh häntä erellä. Sittem >mentihin nukkumahan. No niin, hetki maattihin niin tuli se sulhanen sitte tuamahaj juatavaa. Kyllä se oli hauskaa! Mikä on hauskempaa, ei mitäät tänä aikana enää. Tualla ne saa haparooran niitä mistä puskistosta ne löytää niitä. Mutta näim meill-oli hyvä tuuri että tultihiv vaiv vasiten toupilla tuamahaj juatavaa. 
– Olikos muuta konstia millä sulhasta ennustettihin? 
– Kyllä oli käjer raiskojakin. Nuan kun keväällä mentihin ulukotöihin nii, aina piti ollak korvap >pystyh jotta niin, mistä päin käki kukkuu jotta, piti pirättääs sitte ja ottaav vasimen kantapään alta sittek kolomer raiskaa, oli se sitte minkälaasta hyvänsä, maata eli hiataa elik kiviä. Se viätihin tyynyn ala. Kolome yätä maattihin sitte, sem päällä. Sittes se tuli! Tottahan niitä konstia kuulkaa oli! 

(Teoksesta Virtaranta – Soutkari 1964.)

Maria Lång, o.s. Hattu, s. 31.1.1891 Jurvan Metsäkylässä. Muuttanut kolmevuotiaana Jurvan Närvijoen kylään, jossa elänyt. Haast. Pertti Virtaranta ja Pentti Soutkari 8.6.1961, valok. Pentti Soutkari 6.6.1962.