– No kuulka, otetas kuulka ny alkuun sitte, ja muistellaan että minkämoist se oli ennen se pyykimpesu, ihan, ihan tarkkaan. 
– Jaaha. 
– Mitenkä sit klapatti? 
– Joo klapatti ulkoo oike. Mä muista, >mää oli sillon >tualk, Vii-, Viira-, Viiariv Viitaniämel taik >rysthollis ni, et ko ... Et se, >menttin tulttin tenn-ain sit ten. Toija saham pyykki klappama. Et oli >seittämä saaviikii et siäll-oli enne sit >viina keitetty et siäl simmonem p-, >prenni oli et sin mahtus sit, niim pal >yhrekse saavii ja, ja sit hevosen kans tulttii, sit pyykki klappama. Juu ja, ja sit tuhka, tuhkast >lipjä keitetti sit vaa ja sitä pyykki ... Ei sillo ollu lipjäkive ei mittä viäl. Muuk ku, simmost vaa sit oli. Juu ettei ... Et joka syksy ja kevät sit vaa, pestinki sitä pyykkii. Juu ja et hevosen kans ain sit olttii, klappausreisul. Sit olis simmosef fä-, kapulas sit taik simmose laurankappalak ku hakatti siimp pyyktualil. Simmoset tu-, neljä jalkka oli simmose, simmose laurankappala ja siin sit, ja virutetti sit avanol. Juu, kyllä se oli kova. Juu. Et kyl ... – – 

(Teoksesta Virtaranta – Yli-Paavola 1980.)

Manta Saari, s. 13.7.1877 Kiskon Toijan kylässä, jossa elänyt. Haast. ja valok. Pekka Lehtimäki 2.10.1963.