– Mitenkäs ne vanhemmat ikäluokat kohteli noin uusia, (alokkaita)? 
– Nooh, ka ne >ol'liit hyvi, semmosii >itsestää olevinnaa ylpeitä. (J)ot: "Mitäs >työ nahkapojat" se ol' >ain ja, sit, >mie näyti kerra >yhel vanhal miehel siel >tallis, se tul' kii minnuu, semmone, mie muista nimekii se ol' Haikola-nimine, se ol' vähä semmone ja sit ol' toine Nurmine se ol' täält Turu läänist. Ne ol'liit kumpanenki aina: "No mitäs ne nahkapojat" ja hyö >pyrkiit vähä niinku nipistelemää. Ni se Haikola tul' ja, löi minnuu vähä turpaa siel tallis ko oltii hevosii puhistamas. Mie sano: "A nahkapoikakii om mies." Mie ko ot'i kii, siihe aikaa ei miul justii, miul ol' sitä jo voimaa aika paljo, mie ko ot'i kii ko ränttäsi siihe kivikongil mie sano: "Vieläks tulet nahkajussii toise ker napsimaa!" nii sen koolle ei tult. Nurmine >tulloo sano: "Mitäs se Paija nyt näyttää voimijaa?" Mie sano: "Tule vaa tän! Kyl tääl riittää siulekii. Yks mies kerrallaa saatta tulla melkei räätyy." Sen kuolta ei tulleet ennää, eikä Nurminenkaa napsint >puhheil – se ol' nii paha se Nurmine siit tuota, ain et tuota, kuka ol' vaa semmone arka mies ni, ne pyrkiit vähä oikee tekemää semmosta koiruutta ja, nipistelemää niinikkää ja nahkapoikii haukkuit ain >nahkajussiloiks siit. – – 

(Teoksesta Virtaranta – Soutkari 1964.)

Esa Paija, s. 21.7.1878 Muolaan Vesikkalan kylässä. Asunut syntymäkylässään talvisotaan asti, elänyt sittemmin Someron Jurvalan kylässä. Haast. Pentti Soutkari 10.6.1960, valok. Otto Aukio 23.1.1964.