© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]

2  Murrepiirteitä

Suomen puhekielen on arveltu yhtenäistyvän ja murteiden perinnäisessä muodossaan siirtyvän yhä enemmän historiaan. Tilalle on uskottu syntyvän uusia aluepuhekieliä ja sosiaalimurteita. Kuitenkaan murteet eivät ainakaan vielä ole hävinneet mihinkään. Niiden puhujien määrä tosin on vähentynyt, käyttöala on kaventunut ja sosiaalinen merkitys on muuttunut. Seuraavassa jaksossa tarkastellaan kolmeatoista murrepiirrettä ja niiden levikkiä sekä itä- ja länsimurteiden sanastovastakkaisuuksia. Yleiskuvausten lisäksi tarkastellaan murrepiirteiden historiaa ja nykyedustusta.

Tärkeimmät peruslähteet suomen murteiden kuvauksessa ovat Martti Rapolan suomen kielen äännehistorian luennot (1966) sekä Lauri Kettusen murrekartasto (1940). Tiedot murrepiirteiden nykyedustuksesta ovat peräisin pääasiassa Aila Mielikäisen toimittamista raporteista, jotka liittyvät nykysuomen puhekielen murroksen tutkimushankkeeseen (1980, 1981, 1986).
 

2.1  Yleiskielen d:n murrevastineet
2.2  Yleiskielen ts:n murrevastineet
2.3  Diftongien avartuminen
2.4  Diftongien reduktio
2.5  Pitkän a:n, ä:n diftongiutuminen
2.6  Välivokaali
2.7  Vokaaliyhtymät -ea, -eä
2.8  Konsonanttien geminoituminen
2.9  Jälkitavujen vokaalien välinen h
2.10 Inessiivin päätteet
2.11 Liudennus eli palataalistuminen
2.12 Ns. loi-monikko
2.13 Persoonapronominit
2.14 Länsi- ja itämurteiden sanastoa

© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]