Selityksiä murrenäytteisiin

4.16 Selityksiä murrenäytteisiin

>Eurajoen murretta (lounaismurteet, pohjoisryhmä)

aikkan 'aikaan': k, t, p ja s kahdentuvat eli >geminoituvat lounaismurteissa pitkän vokaalin edellä. Geminaation jälkeen pitkä vokaali on lyhentynyt.
määkin 'minäkin': Lounaismurteissa >persoonapronominit minä ja sinä ovat asussa mää ~ mnää ja sää ~ snää.
jouduin 'jouduin': >d:n vastineena lounaismurteissa on ollut Rauman seudulla soinnillinen dentaalispirantti. Se on sama äänne kuin nykyenglannin th esim. sanoissa mother ja this.
kalja 'kaljaa': Lounaismurteissa pitkät vokaalit ovat lyhentyneet ensi tavua kauempana.
niit 'niitä': Lounaismurteiden >loppuheitossa lyhyt vokaali on kadonnut kaksitavuisista sanoista, jos ensi tavu on ollut pitkä, ja useampitavuisista sanoista aina.
saavihi 'saaviin': >Vokaalien välinen h on säilynyt illatiivissa Rauman seudulla. h:llisia muotoja on myös varsinkin pohjalaismurteissa.
kiahuva 'kiehuvaa': Diftongit uo, yö, ie ovat monilla länsimurteiden alueilla >avartuneet: nuori > nuari, työ > tyä, mies > miäs.
kirplöiJJevä 'kirpelöitsevää': >ts:n vastineena Rauman seudulla on ollut soinniton kaksoisdentaalispirantti. Se on eräänlainen "sammalkielinen" s, sama äänne kuin englannin th esim. sanoissa think ja nothing.
väkki 'väkeä': Yleiskielen >-ea, -eä -tyyppi on lounaismurteiden pohjoisryhmässä asussa korkki : korkkial, pimi : pimiäs.
jaohoijakki 'jauhojakin': i, u, y -loppuiset diftongit ovat lounaismurteissa heikentyneet eli >redusoituneet. Samantapainen ilmiö esiintyy myös savolaismurteissa.

>Kiskon murretta (lounaismurteet, itäryhmä)

mää 'minä': Lounaismurteissa >persoonapronominit minä ja sinä ovat asussa mää ~ mnää ja sää ~ snää.
tual 'tuolla': Diftongit uo, yö, ie ovat monilla länsimurteiden alueilla >avartuneet: nuori > nuari, työ > tyä, mies > miäs.
rysthollis 'rysthollissa'; rustholli 'ratsutila': >Inessiivin pääte on lounaismurteissa yksinäis-s:llinen. Tavallisesti muodon lopussa on >loppuheitto.
menttin 'mentiin': k, t, p, s kahdentuvat eli >geminoituvat lounaismurteissa pitkän vokaalin edellä. Geminaation jälkeen pitkä vokaali on lyhentynyt.
seittämä 'seitsemän': Yleiskielen >ts:n vastineena lounaismurteissa on valtaosin tt: seittemän : seiten, mettä : metän.
viina 'viinaa': Lounaismurteissa pitkät vokaalit ovat lyhentyneet ensi tavua kauempana.
yhrekse 'yhdeksän': Yleiskielen >d:n vastineena lounaismurteissa on yleensä r: pata : paran, lehti : lehren.
prenni (pränni, ränni) 'viinapannu'; myös 'karjakeittiö, keittokota'
lipjä 'lipeä': Yleiskielen >-ea, -eä -tyyppi on lounaismurteiden itäryhmässä asussa korkja 'korkea', pimjä 'pimeä'.

>Ikaalisten murretta (hämäläismurteet, Ylä-Satakunta)

Kurus 'Kurussa': >Inessiivin pääte on tällä alueella loppuheittoinen. Omistusliitteisenä inessiivi on yksinäis-s:llinen (maasani).
kylä 'kyllä': Tampereen seudulla ll sattaa lyhentyä tai kadota esimerkiksi sanoissa kyllä ja siellä (siä).
miäh 'mies': Diftongit uo, yö, ie ovat monilla länsimurteiden alueilla >avartuneet: nuori > nuari, työ > tyä, mies > miäs. – Lisäksi s muuttuu Ylä-Satakunnan murteessa usein h:ksi toisen konsonantin edellä: miäh.
kotio 'kotiin'
viilen 'viiden': Yleiskielen >d:n vastineena hämäläismurteissa on kahdella erillisellä alueella l: pata : palan, lehti : lehlen.
kilju 'kiljui': Painottomien tavujen i-loppuisista diftongeista katoaa i, vrt. huhto 'huhtoi'.
kravahuttanu: Hämäläismurteiden länsiosissa voi olla konsonanttiyhtymä paitsi lainasanojen myös omakielisten deskriptiivisanojen alussa. – Lisäksi vokaalien välinen h on säilynyt tässä sivupainollisen tavun alussa.
noitajen 'noitien': Ylä-Satakunnan murteissa monikon genetiivi on tyyppiä aikajen 'aikojen', hyväjen 'hyvien'.

>Teiskon murretta (hämäläismurteet, Sydän-Häme)

Kuruv vaiheista: Höyrylaiva Kuru kaatui 8.9.1929 kovassa myrskyssä ja upposi nopeasti Näsijärvellä Tampereen edustalla Siilinkarin lähellä. Tässä sisävesiemme pahimmassa haaksirikossa hukkui 138 ihmistä.
kattelin 'katselin': Yleiskielen >ts:n vastineena hämäläismurteissa on vaihtelematon tt: mettä : mettän.
Naistellahrem 'Naistenlahden': Yleiskielen >d:n vastineena hämäläismurteissa on valtaosin r: pata : paran, lehti : lehren.
möljällä 'laituri tai aallonmurtaja, jonka sisäsivulla on satamalaituri'
Malliini 'Maliini (Malin)': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
myähemmin 'myöhemmin': Diftongit uo, yö, ie ovat monilla länsimurteiden alueilla >avartuneet: nuori > nuari, työ > tyä, mies > miäs.
menneen 'menemään': Hämäläismurteissa verbien 3. infinitiivin illatiivimuotojen asemesta käytetään tunnuksettomia asuja: antaan, ottaan, tul(l)een. – Huom. myös konsonantin >kahdentuminen: menneen ('meneen').
kylä 'kyllä': Tampereen seudulla ll sattaa lyhentyä tai kadota esimerkiksi sanoissa kyllä ja siellä (siä).
korkeelle 'korkealle': Yleiskielen >-ea, -eä -tyyppi on hämäläismurteissa tavallisesti muotoa korkee, pim(m)ee."
syvvään 'syvään': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.

>Jurvan murretta (eteläpohjalaiset murteet)

jokahittella 'jokaisella': -ise-vartaloinen sana jokaise- on tässä murteessa ts:llinen (tt:llinen, vrt. seittemän): "jokaitsella". (Myös painottoman tavun >vokaalin jälkeinen h on säilynyt, vrt. mentihin.)
silakoota 'silakoita': Eteläpohjalaisissa murteissa on pitkä vokaali i-loppuisen diftongin tilalla jälkitavussa.
syärä 'syödä': Yleiskielen >d:n vastineena eteläpohjalaisissa murteissa on r: pata : paran, lehti : lehren. – Lisäksi yö-diftongi on tässä avartunut: syärä.
seittemän 'seitsemän': Yleiskielen >ts:n vastineena eteläpohjalaisissa murteissa on vaihtelematon tt: mettä : mettän.
tiätää 'tietää': Diftongit uo, yö, ie ovat monilla länsimurteiden alueilla >avartuneet: nuori > nuari, työ > tyä, mies > miäs.
ihimisellä 'ihmisellä': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä. Pohjalaismurteissa tavataan sellaisia tyyppejä, kuten tämä, joita ei esiinny savolaismurteissa.
mentihin 'mentiin': Painottoman tavun >vokaalin jälkeinen h on säilynyt eteläpohjalaisissa murteissa.
pystyh 'pystyssä': >Inessiivin pääte on eteläpohjalaisissa murteissa normaalisti loppuheittoinen. Usein sananloppuinen s muuttuu soinnillisessa ympäristössä h:ksi: pystyh.

>Ylivieskan murretta (keskipohjalaiset murteet)

seurosa 'seuroissa': >Inessiivin pääte on tällä alueella yksinäis-s:llinen. – Lisäksi painottoman tavun diftongin i on kadonnut: seurosa.
olimma 'olimme': -a, ä-loppuinen monikon 1. persoonan pääte -mma, - mmä kuuluu pohjalaismurteisiin ja itämurteisiin.
seuroin 'seuroihin': Monikon illatiivin -h on tavallisesti kadonnut keski- ja pohjoispohjalaisissa murteissa, samoin kuin itämurteissa ja hämäläismurteissa.
ölijyneem 'öljyineen': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä. Pohjalaismurteissa tavataan sellaisia tyyppejä, kuten tämä, joita ei esiinny savolaismurteissa.
pöyvällä 'pöydällä': Yleiskielen >d:n vastineena keskipohjalaisissa murteissa on kato. Tässä on lisäksi tavunrajalla siirtymä-äänteenä v: pöy-vällä.
elläimille 'eläimille': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
hirviä(n) 'hirveän': Yleiskielen >-ea, -eä -tyyppi on pohjalaismurteissa asussa korki(j)a 'korkea', pimi(j)ä 'pimeä'.

>Siikajoen murretta (pohjoispohjalkaiset murteet)

vilijasäkkejä 'viljasäkkejä': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä. Pohjalaismurteissa tavataan sellaisia tyyppejä, kuten tämä, joita ei esiinny savolaismurteissa.
tuosa 'tuosa': >Inessiivin pääte on tällä alueella yksinäis-s:llinen.
Karriinki 'Kariinkin' (Kari – talo Limingassa): Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
saan 'sadan': Yleiskielen >d:n vastineena pohjoispohjalaisissa murteissa on kato.
keinua 'keinoa': Pääpainottoman -oa-yhtymän vastineena muurrealueella on -ua: peltua, sanua.
tampesta: tamppi 'valjaiden vetohihnat'

>Ylitornion murretta (peräpohjalaiset murteet, Länsipohja)

mahottoma 'mahdottoman': Yleiskielen >d:n vastineena peräpohjalaisissa murteissa on kato.
jokka 'jotka': t on assimiloitunut tässä seuraavan k:n kaltaiseksi. Assimilaatiota -tk- > -kk- esiintyy laajalti länsimurteissa.
ammut 'ampuivat': Monikon 3. persoonan päätteenä on peräpohjalaisissa murteissa yleensä pelkkä -t. – Lisäksi imperfektin i on tässä kadonnut.
kolome 'kolme': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä.
ansoila 'ansoilla': Peräpohjolan murteissa, varsinkin Tornion murteissa, geminaattalikvidat ja -nasaalit (ll, rr, mm, nn) ovat lyhentyneet yksinäiskonsonanteiksi pääpainollisen tavun pitkän vokaaliaineksen jäljessä ja painottoman tavun vokaalin jäljessä.
hääty 'täytyi': Peräpohjolan murteissa yleinen yksipersoonainen ilmaus.
(ei) ennää 'enää': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
alethiin 'alettiin': Painottoman tavun >vokaalin jälkeinen h on säilynyt peräpohjalaisissa murteissa. Tornion murteissa h:ta edeltävä vokaali on kadonnut, mutta h:n jälkeinen vokaali on pitkä. (Muita esimerkkejä: Jälkhiiv 'jälkeen', vahtaahmaan 'vahtaamaan'.)
mettä 'metsä': Yleiskielen >ts:n vastineena peräpohjalaisissa murteissa on vaihtelematon tt: mettä : mettän.
poloku 'polku': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä. Pohjalaismurteissa tavataan sellaisia tyyppejä, joita ei esiinny savolaismurteissa: esim. näytteen tyhyjänä.

>Nattavaaran murretta (peräpohjalaiset murteet, Jällivaara)

tääla 'täällä': Jällivaaran murteissa on poikkeamia >vokaalisoinnusta.
net 'ne': Monikon >persoonapronominit ja ne-pronomini ovat peräpohjalaisissa murteissa (Kemijärven murteita lukuun ottamatta) asussa met, tet, het, net. Persoonapronominit taipuvat meän, teän, heän.
häätuttu 'täydytty': häätyä-verbi on peräpohjolan murteissa yleinen yksipersoonainen ilmaus.
mie 'minä': >Persoonapronominien asut mie, sie ovat vanhoja karjalaisuuksia, jotka ovat aikojen kuluessa levinneet sekä länteen että pohjoiseen.
piin 'pidän': Yleiskielen >d:n vastineena peräpohjalaisissa murteissa on kato.
episuutin: ruots. episod 'välikohtaus, -tapahtuma, -tapaus'.
sannoo 'sanoa': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
kuolu 'kuollut': Peräpohjolan murteissa geminaatta-l:n tilalla on usein yksinäis-l. (Sama lyheneminen koskee myös r:ää, m:ää ja n:ää.)
berättai 'kertoi': ruots. berätta 'kertoa'.
nepukka 'serkku'; vrt. murt. nepaa 'serkku'.
hautaiva 'hautasivat': Jällivaaran murteissa on poikkeavia >imperfektimuotoja.
hemlihyyssiin: ruots. hemlighus 'käymälä'.
olthin tyha reika 'oli tyhjä reikä': Jällivaaran murteissa käytetään >passiivia subjektisanan yhteydessä.
ollenkhan 'ollenkaan': Painottoman tavun >vokaalin jälkeinen h on säilynyt. Sitä edeltävä vokaali on kadonnut: ollenk(a)han. Edeltävä vokaali saattaa säilyäkin; näytteessä esim. mithään, heräthään.
pöläsui 'pelästyi': Peräpohjalaisissa murteissa e (ja i) muuttuu melko yleisesti ö:ksi (ja y:ksi) läheisen labiaali- eli huuliäänteen (tässä p:n) vaikutuksesta.
stonga: ruots. stång 'tanko, seiväs, kanki'
kahtumhan 'katsomaan': Yleiskielen >ts:n vastineena näytteessä on ht. Yleensä peräpohjalaisissa murteissa on vaihtelematon tt: mettä : mettän.

>Pieksämäen murretta (savolaismurteet, Pohjois-Savo)

(en) tiijjäm 'tiedä': Yleiskielen >d:n vastineena savolaismurteissa on kato. Tässä on lisäksi tavunrajalla siirtymä-äänteenä j, joka on geminoitumnut: tiij-jäm.
(ol') ollunna '(oli) ollut': Liittomuotojen pääverbin aktiivin 2. partisiippi on savolaismurteissa yksikön essiivissä: ollut+na > ollunna ('olleena').
tiällä 'täällä': Ensi tavun pitkät vokaalit aa ja ää ovat itämurteissa >diftongiutuneet: maa > moa > mua; pää > peä > piä.
(ol') käönnä '(oli) käynyt': i-, u- ja y-loppuiset diftongit ovat savolaismurteissa heikentyneet eli >redusoituneet. Samantapainen ilmiö esiintyy myös lounaismurteissa.
(ol') kuhtunna '(oli) kutsunut': Yleiskielen >ts:n vastineena savolaismurteissa on valtaosin ht: mehtä : metän.
semmos'en 'semmoisen': Dentaali s on palataalistunut eli >liudentunut: kieli on konsonantille ominaisen artikulaation lisäksi j-mäisessä asennossa. Liudennus koskee myös dentaaleja t, n, l, r. Ilmiö on merkitty tekstiin konsonantin jälkeisellä yläpilkulla.
jalakaan 'jalkaan': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä.
parantammaan 'parantamaan': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
mänemään 'menemään': Yleiskielen ja länsimurteiden mennä-verbiä vastaa melkein koko Itä-Suomessa männä-asu.
nuoloo 'nuolee': Itämurteissa verbivartalon -e labiaalistuu eli pyöristyy o:ksi, ö:ksi yksikön 3. persoonassa: tu(l)loo, te(k)köö.

>Tohmajärven murretta (savolaismurteet, Pohjois-Karjala)

käyvä 'käydä': Yleiskielen >d:n vastineena savolaismurteissa on kato. Tässä on tavunrajalla siirtymä-äänteenä v.
onkkii 'onkiin': Itämurteiden >erikoisgeminaatiossa mikä tahansa konsonantti saattaa kahdentua pitkän vokaalin edellä.
ol' 'oli': Dentaali l on palataalistunut eli >liudentunut. Ilmiö on merkitty tekstiin konsonantin jälkeisellä yläpilkulla.
suat 'saat': Ensi tavun pitkät vokaalit aa ja ää ovat itämurteissa >diftongiutuneet: maa > moa > mua; pää > peä > piä.
rahhoo 'rahaa': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
mänttiin 'mentiin': Yleiskielen ja länsimurteiden mennä-verbiä vastaa melkein koko Itä-Suomessa männä-asu. Tässä on lisäksi ns. >erikoisgeminaatiota.
miekin 'minäkin': >Persoonapronominien asut mie, sie ovat vanhoja karjalaisuuksia, jotka ovat aikojen kuluessa levinneet sekä länteen että pohjoiseen.
veihellä 'veitsellä': Yleiskielen >ts:n vastineena on Pohjois-Karjalan murteiden eteläryhmässä ht : h: mehtä : mehän.
kolomin 'kolmin': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä.

>Suomussalmen murretta (savolaismurteet, Kainuu)

Rintteen 'Rinteen': Itämurteiden >erikoisgeminaatiossa mikä tahansa konsonantti saattaa kahdentua pitkän vokaalin edellä.
metälle 'metsälle': Yleiskielen >ts:n vastineena savolaismurteissa on valtaosin ht: mehtä : metän.
paeta 'paita': i-, u- ja y-loppuiset diftongit ovat savolaismurteissa heikentyneet eli >redusoituneet. Samantapainen ilmiö esiintyy myös lounaismurteissa.
peällä 'päällä': Pitkät vokaalit aa ja ää ovat itämurteissa >diftongiutuneet varsinkin ensi tavussa: maa > moa (keskiosissa > mua); pää > peä (keskiosissa > piä).
merkihttöö 'merkitsee': Itämurteissa verbivartalon -e labiaalistuu eli pyöristyy o:ksi, ö:ksi yksikön 3. persoonassa: tu(l)loo, te(k)köö.
lähettiin 'lähdettiin': Yleiskielen >d:n vastineena savolaismurteissa on kato.
alako 'alkoi': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä.
tulentekkoon 'tulentekoon': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.

>Pihtiputaan murretta (savolaismurteet, Keski-Suomi)

kaekellaisia 'kaikenlaisia': i-, u- ja y-loppuiset diftongit ovat savolaismurteissa heikentyneet eli >redusoituneet. Samantapainen ilmiö esiintyy myös lounaismurteissa.
semmos'ija 'semmoisia': Dentaali s on palataalistunut eli >liudentunut. Ilmiö on merkitty tekstiin konsonantin jälkeisellä yläpilkulla.
teällä 'täällä': Pitkät vokaalit aa ja ää ovat itämurteissa >diftongiutuneet varsinkin ensi tavussa: maa > moa (keskiosissa > mua); pää > peä (keskiosissa > piä).
mehtää 'metsään': Yleiskielen >ts:n vastineena savolaismurteissa on valtaosin ht: mehtä : metän.
silimilläänkä 'silmilläänkään': Sanassa on >välivokaali, joka helpottaa konsonanttiyhtymän ääntämistä.
kaheksav 'kahdeksan': Yleiskielen >d:n vastineena savolaismurteissa on kato: pata : paan, lehti : lehen.
Mar' 'Mari': Haapakummun Marina tunnettu kiuruveteläinen tietäjä ja kansanparantaja Anna-Mari Mård (1862 – 1930).
avvaemej 'avaimen': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
männä 'mennä': Yleiskielen ja länsimurteiden mennä-verbiä vastaa melkein koko Itä-Suomessa männä-asu.
työ 'te': Monikon >persoonapronominit ovat itämurteissa asussa myö, työ, hyö.

>Muolaan murretta (varsinaiset kaakkoismurteet)

ol'liit 'olivat': Dentaali l on palataalistunut eli >liudentunut. Ilmiö on merkitty tekstiin konsonantin jälkeisellä yläpilkulla.
itsestää 'itsestään': Yleiskielen mukainen >vaihtelematon ts tunnetaan kansanomaisena vain Karjalan kannaksen murteista ja Inkerin suomalaismurteista: metsä : metsän.
työ 'te': Monikon >persoonapronominit ovat itämurteissa asussa myö, työ, hyö.
ain 'aina': >Loppuheitto; kaakkoismurteissa a, ä katoaa varsinkin eräissä taivutusmuodoissa.
mie 'minä': >Persoonapronominit minä, sinä ovat kaakkoismurteissa asussa mie, sie. Ne taipuvat mie : miul : minnuu.
yhel 'yhdelle': Yleiskielen >d:n vastineena kaakkoismurteissa on kato. Tässä on lisäksi loppuheitto: yhel.
tallis 'tallissa': >Inessiivin pääte on kaakkoismurteissa loppuheittoinen. Omistusliitteisenä inessiivi on geminaatta-s:llinen: tallissain 'tallissani'.
pyrkiit 'pyrkivät': Monikon 3. persoonan preesens ja imperfekti ovat kaakkoismurteissa tyyppiä sannoot, antaat, tulloot; sannoit, antoit, tulliit t. tul'liit.
tulloo 'tulee': Verbivartalon -e on labiaalistunut eli pyöristynyt o:ksi yksikön 3. persoonassa.
puhheil 'puheilla': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta.
nahkajussiloiks 'nahkajusseiksi': Ns. >loi-monikko on itämurteiden luonteenomaisia piirteitä. Se selventää yksikön ja monikon eroa, esim. tuoliloilla 'tuoleilla', ristilöitä 'ristejä'.

>Koprinan murretta (kaakkoismurteet, Inkeri)

piät't'ii 'pidettiin': Dentaali t on palataalistunut eli >liudentunut: kieli on konsonantille ominaisen artikulaation lisäksi j-mäisessä asennossa. Sama koskee myös n:ää ja l:ää. Ilmiö on merkitty tekstiin konsonantin jälkeisellä yläpilkulla.
joulun 'jouluna': >Loppuheitto; kaakkoismurteissa -a, -ä katoaa varsinkin eräissä taivutusmuodoissa.
männöö 'menee': Yleiskielen ja länsimurteiden mennä-verbiä vastaa melkein koko Itä-Suomessa männä-asu.

– Tässä verbivartalon -e on lisäksi labiaalistunut ö:ksi.

miul 'minulla': >Persoonapronominit minä, sinä ovat kaakkoismurteissa asussa mie, sie. Ne taipuvat mie : miul : minnuu.
parves 'parvessa (yhdessä)': >Inessiivin pääte on kaakkoismurteissa loppuheittoinen. Omistusliitteisenä inessiivi on geminaatta-s:llinen: talos : talossain 'talossani'.
pöyvväl 'pöydällä': Yleiskielen >d:n vastineena kaakkoismurteissa on kato. Tässä on siirtymä-äänteenä v.
popperossiloi 'paperosseja (pillisavukkeita)': Ns. >loi-monikko on itämurteiden luonteenomaisia piirteitä. Se selventää yksikön ja monikon eroa, esim. tuoliloilla, ristilöitä 'tuoleilla, ristejä'.
polttiit 'polttivat': Monikon 3. persoonan preesens ja imperfekti ovat kaakkoismurteissa tyyppiä sannoot, antaat, tulloot; sannoit, antoit, tulliit t. tul'l'iit.
savvuu 'savua': Konsonantti on kahdentunut ns. >yleisgeminaation vaikutuksesta. Lisäksi jälkitavun ua-yhtymä on assimiloitunut uu:ksi.
juatet't'ii 'juotettiin': Diftongit uo, yö, ie ovat murrenäytteessä >avartuneet: nuori > nuari, työ > tyä, mies > miäs. Avartuminen ei kuitenkaan varsinaisesti ole itämurteiden piirre.
katsomaan: Yleiskielen mukainen >vaihtelematon ts tunnetaan kansanomaisena vain Karjalan kannaksen murteista ja Inkerin suomalaismurteista: metsä : metsän.
hopjarupla 'hopearupla': Yleiskielen >-ea, -eä -tyyppi on näytteessä tässä asussa, vaikka kaakkoismurteet Inkeriä myöten on merkitty murrekartassa korkia, pimiä -tyypin alueeksi.
visata 'viskata': Kaakkoismurteissa sk-yhtymä on >astevaihtelussa: viskaan : visata, koski : kosen.