1. Tehtävänäsi on tutkia Pentti Haanpään kieltä. Älä tyydy kuvaukseen, pyri esseessäsi tulkintaan: kaikella on motiivinsa. Käytä esimerkkejä perusteluissasi. Kiinnitä huomiota mm. seuraviin seikkoihin:
a) sananvalinta
- deskriptiiviset eli kuvailevat sanat
- murresanat
- kaksoisverbit (pestä hursaisi, kerätä hotaisi)
- henkilöiden nimet
b) virkerakenne
- virkkeiden pituusvaihtelu
- sanajärjestys
2. Kirjoita essee aiheesta Mies- ja naiskuvia Pentti Haanpään novelleissa Sisu ja Pussisen akka
3. Tutki esseessäsi urheilun absurdiutta. Lue Haanpään ns. urheilunovelleja. (mm. Pyöräurheilija Saikansalo, Löylyurheilija Kemppainen) Sovella lukemaasi nykyiseen suomalaiseen urheiluelämään. Otsikoi itse.
4. Lue Pentti Haanpään romaani Isännät ja isäntien varjot. Kirjoita essee, jossa käytät yhtä tai useampaa seuraavista kirjallsuuden lähestymistavoista. Otsikoi itse.
- tekstilähtöinen tutkimus
- taustalähtöinen tutkimus
- sosiologinen kirjallisuudentutkimus
- marxilainen kirjallisuudentutkimus
5. Lue Pentti Haanpään romaani Yhdeksän miehen saappaat ja Veijo Meren romaani Manillaköysi. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löydät seuraavien näkökulmien pohjalta:
- teosten rakenne
- ihmiskuvat
- ympäristön kuvaus
- teema
6. Kenttä ja kasarmi synnytti ns. kirjasodan. Kirjallisuuden tutkimustavoista reseptiotutkimus keskittyy siihen, miten tekstit on eri aikoina otettu vastaan. Ota selvää lähdeteosten avulla, miksi Kenttä ja kasarmi jakoi kirjallisia rintamia.
7. Esittele haluamastasi näkökulmasta Pentti Haanpään romaani Korpisotaa.
8. Lue novellikokoelma Nykyaikaa. Mieti, miten Pentti Haanpää kuvaa sankari-myyttiä. Kuka on sankari, mitä maksaa sankaruus? Onko sankaruutta; missä sitä on jos on? Mitä on arkipäivän - ja toisaalta - sodan sankaruus? Otsikoi.
9. "Pussisen akka, kunnianarvoisa naishenkilö on uljain suomalaisen naisen kuva. "
Lue novelli. Pohdi väitettä. Vertaa Haanpään Pussiskaa nykyiseen naisihanteeseen.
Otsikoi.
10.Seuraavassa on käsitelty muutamaa Pentti Haanpään "juttua". Lue mainitut novellit ja esitä oma arviosi, kuinka kirjoittaja on tulkinnassaan onnistunut. Osoita heikkoudet ja ansiot. Otsikoi.
PÄNTÄN ÄIJÄN KELIT - KOKO AJAN
Taas kohta ne ovat - Päntän äijän keväiset kelit.
Päntän äijän tunnemme kaikki, vaikka emme tietäisikään, että hän on kirjailija Pentti Haanpään unohtumattomia hahmoja.
Päntän äijällä oli vimmainen tarve mennä joka syys ensi jäille vajoamaan. Joka syksy äijä putosi, joka syksy hänet vedettiin ylös, työnnettiin nielu täyteen "pontikankuraa", jotta saatiin ukko virkoamaan. Naapurit ja kylän miehet ottivat sen luonnonlakina, mahdottomana muuttaa, Pänttä vajosi - ja sillä hyvä. Äijä itse etsi vaikka millaisen syyn päästäkseen heti aamutuimaan houkuttelevalle jäälle vajoamaan. Ei auttanut järkipuhe, ei uhkailu, ei maanittelu. Äijä oli suuntansa valinnut. Jäälle vain!
Vaikka Päntän äijä vajosi syksyisin, Suomessa on viljalti päntänäijiä, jotka vajoilevat kymmeniintuhansiin järviimme myös keväisin, kesäisinkin sepalukset auki. Vajoamiseen ei tarvita edes järveä, ei jokea; sen voi tehdä kapakassa, kotona. Joku vajoaa itseensä, joku pulloonkin. Työhön. Vajota vain - se on sellainen suomalaisen julkijumalattoman sisukkuuden näyte, että paremmasta ei väliä. Vajota yksin.
Haanpää on kuvannut monissa muissakin novelleissaan siunattua suomalaista hulluutta, sisua. Suurinta hyvettämme? Se on ominta suomalaisuutta: muissa kielissä ei ole edes sanaa, joka vastaisi meidän "sisuamme"; se on positiivisesti latautunut, se on kelvannut urheiluseuran, auton ja pastillinkin nimeksi. Sisu on meille arvokas, vakava, juhlava asia. Sisussa ei ole mitään huvittavaa. Eikö?
Novelli Sisu - vuodelta 1947 - kertoo Ville Vehviläisestä, joka tulee kotiin "hanaamasta perheelleen elatusta" kohmeloisen oloisena. Aviosiippa nostaa melkoisen metelin, jota Ville lähtee pakoon asioilleen ulkohuonerakennuksen nurkalle. Siinä alushoususillaan seistessään Villen päähän pälähtää suuri aatos: on aika antaa eukolle opetus. Niinpä Ville alkaa kurittaa akkaa. Hän jää seisomaan ulos paljain jaloin. Sittenpä akka saisi tietää, miten tärkeä ihminen Ville Vehviläinen on hänen elämässään. On äkeä talvi-ilta, pakkanen jäsähtelee ja risahtelee aidaksissa ja hirsiseinissä. Villen luihin ja ytimiin tunkee jäätävä viima, yö on pimeä, vain tähdet tillittävät pilvettömältä taivaalta. Tuvan ikkunassa näkyy öljylampun kellertävän lämmin valo, mutta Ville on päätöksensä tehnyt - ja Vehviläisen päätös oli yleensä luja. Öinen akan kuritus saa Villen ajantajun horjumaan. Mutta akka on armoton, ei sillä ole ihmisen tunteita: ei narahda sarana, ei aukea ovi. Viimein Ville saa ymmärryksensä takaisin: tähänhän kuolee, jähmettyy jääpatsaaksi. Ville kompuroi tupaan, jäätyneet varpaat kolahtelevat lattiaan kuin puupalikat. Saatuaan ruhonsa uunin lämpöä hohkaavaan kylkeen Ville saa sanotuksi eukolleen: "Et olisi tuossa sinäkään paljon vanhentunut, jos olisit sanonut, että Ville, tule sisään!"
Onko mikään muuttunut? Yksi vajoaa, toinen seistä änkeää. Kumpikin yksin, ehdottomasti; joku tulee ehkä apuun...
Haanpään Pyöräurheilija Saikansalon railakas hulluus on nykyisten miesurheilijoidemme karpaasiominaisuus. Kylpyurheilija Kemppainen tapaisi vertaisiaan löylynlyöjäihmeitä minkätahansauimahallin miestenpuolen pienessä saunassa.
Suomenmaan miesten sisu on Haanpäälle hellyttävän yltiöpäistä hölmöyttä. Totta vielä?
Jossain taustalla kuuluu sisäänpäinkääntynyt Naisen Nauru, joskus Tuska.