Pragmatiikan olemus

2
Pragmatiikan olemus

Pragmatiikan olemusta voidaan Leechin (1983) mukaan lähestyä eräiden väittämien kautta. Seuraavassa on esitetty eräitä hänen keskeisimpiä postulaattejaan. (Postulaatti on päättelyn lähtökohtana oleva ehto tai oletus; edellytys, vaatimus.)

Kieliopin säännöt

Kielioppia säätelevät säännöt, kielenkäyttöä periaatteet. Kieliopin säännöt ovat yleensä konstitutiivisia, lainomaisia, kun taas pragmaattiset periaatteet ovat regulatiivisia, ohjailevia. Kieliopin sääntö on siten joko sovellettavissa tai ei-sovellettavissa. Sääntöä ei voida soveltaa 'jonkin verran', se ei voi olla ristiriidassa toisen kanssa tai hallitsevampi kuin toinen. Viimeksi mainitut kolme seikkaa sopivat puolestaan kuvaamaan periaatteita.

Kieliopin säännöt ovat perusteiltaan ensisijaisesti >konventionaalisia ja toissijaisesti keskustelupäämäärien motivoimia, kun taas pragmatiikan periaatteet ovat ensisijaisesti keskustelupäämäärien >motivoimia ja toissijaisesti konventionaalisia. Kieliopin säännöt voivat olla ehdottoman sovinnaisia: esim. talo-sanan inessiivin pääte on -ssa eikä -ssä. Toisaalta keskustelun päämäärät saattavat jonkin verran rajoittaa tiettyjen muotojen käyttömahdollisuuksia: Esimerkkejä:

A: Voinko postittaa nämä kirjeet?
B: Joo, voit.

A: Postittaako hän nämä kirjeet?
B: Joo, postittaa.
A: Postitanko minä nämä kirjeet?
B: *?Joo, postitat.

Suositeltavampi vaihtoehto viimeisessä esimerkissä olisi vaikkapa Joo, se olisi tosi mukavaa! sillä A:n repliikki ei enää olekaan kysymys vaan ystävällinen tarjous, johon on vastattava kohteliaasti.

Pragmatiikan periaatteet

Pragmatiikan periaatteet eivät useinkaan ole kovin sitovia. Esim. lausuma Tuliko rouvalle muuta? rikkoo perinteisen kieliopin aikakäsitystä käyttämällä >>menneen ajan tempusta mahdollisesta tulevaisuuden tapahtumasta. Tämäntapainen ilmaus on kuitenkin hyvin tyypillinen – varsinkin myyjien – kohteliaisuuskoodissa, mutta se ei ole ainoa mahdollinen muoto (vrt. Saako olla muuta?).

Jotkin pragmaattiset rajoitukset ja ohjeet ovat kuitenkin saattaneet muuttua lähes konventionaalisiksi. Esim. tervehtiminen ja kiittäminen ovat melko sovinnaisia ilmiöitä. Myös Voitko ojentaa maidon? on varsin vakiintunut pyynnön kaava.

Näin ollen sekä kieliopin säännöt että pragmatiikan periaatteet voivat jonkin verran joustaa 'vapausasteessaan'. Kuitenkin sääntöjä on lähes poikkeuksetta noudatettava, kun taas periaatteet joustavat lähes aina tilanteen mukaan.

Merkitys ja käyttötarkoitus

Pragmatiikka suhteuttaa lausuman kirjaimellisen merkityksen sen >käyttötarkoitukseen. Merkityksen ja käyttötarkoituksen välinen suhde voi olla suora tai epäsuora. Toisessa kohtaa on puhetta semantiikan ja pragmatiikan erilaisista >lähtökohdista merkitystä tulkittaessa. Pragmatiikan avulla on mahdollista ylittää se kuilu, joka avautuu, jos kirjaimellinen merkitys ja käyttötarkoitus ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Esimerkiksi voidaan ottaa seuraava pieni dialogi:

A: Milloin on Kalle-sedän 60-vuotispäivät?
B: Joskus huhtikuussa.

B:n vastaus esittää väittämän, jonka mukaisesti kyseinen päivä osuu huhtikuun 1. ja 30. päivän väliseen aikaan. A saattaa kuitenkin päätellä B:n vastauksesta, ettei B tiedä tarkkaa päivämäärää. Pintatasolta tämän oletuksen tueksi ei löydy mitään selkeää kielennettyä (kielelliseen muotoon saatettua) yksikköä. B:n valitseman ilmauksen käyttötarkoitus on juuri tämän epätietoisuuden paljastaminen.

Miten A:n on mahdollista päätyä tällaiseen oletukseen? Ensinnäkin hän voi ihmetellä, miksi B ei anna hänelle kaivattua informaatiota. A:lla ei ole kuitenkaan syytä epäillä, että B salaisi tiedon häneltä tahallaan. Siten A päättelee, että B haluaa olla avuksi mutta hänellä ei ole todellakaan tietoa tarkemmasta päivämäärästä. B samalla ilmaisee, ettei hän ole halunnut valehdella esittämällä jotain summittaista arviota syntymäpäivän ajankohdasta. Tällaisia päätelmiä mahdollisista piilevistä lisämerkityksistä kutsutaan Gricen mukaan konversationaalisiksi implikatuureiksi.

Päättelyketjujen kuvaaminen

Pragmatiikassa >päättelyketjujen tarkalla kuvaamisella halutaan osoittaa kielenkäyttöä hallitsevat rationaalisen ja sosiaalisen käytöksen yleiset periaatteet. Näkyville halutaan tuoda oletetun tulkintaprosessin vaiheet, jotka saattavat olla hyvinkin automaattistuneita. Esim. Voitko ojentaa suolan? tulkitaan pyynnöksi – kysymyslauseen muodosta huolimatta.

Samaan tapaan tulkitsemme maantiellä ohitse vilahtavan esineen autoksi emmekä epäile sitä hirveksi. Monimutkainen kuulo- ja näköhavaintojen sarja tiivistyy ja nopeasti päädytään todennäköisimpään ratkaisuun. (Päättelyketjuja kuvataan tarkemmin >luvussa 3.)

Kätketty merkitys

On selvää, ettei ehdottomia oletuksia siitä, mitä ihmisen päässä liikkuu, voida tehdä. Myöskään salaisen kommunikaation selvittämiseen pragmatiikka ei kykene. Jos esim. korttihuijarit ovat luoneet salakielen, jonka avulla he paljastavat korttiensa laadun, kätketty merkitys ei ole pragmatiikan aluetta. Keskeistä on selvittää se, miten kuulija tunnistaa puhujan ilmauksen käyttötarkoituksen silloinkin, kun se poikkeaa lausuman kirjaimellisesta merkityksestä.